— Suokaa anteeksi, alotin minä, — kuka tuo tyttö täällä on ja miksi tuo kiukkuisa akka häntä rääkkää? Älkää toki luulko, että minä vain turhasta uteliaisuudesta kyselen. Minä olen ennen kohdannut tuon tytön ja erään seikan vuoksi tahtoisin saada hänestä selkoa.
— Jos te niin haluatte tietoa hänestä, niin olisi parasta, että ottaisitte hänet luoksenne, taikka etsisitte jonkun palveluspaikan, muuten hän täällä joutuu hukkaan, lausui vaimo ikäänkuin vastenmielisesti, yrittäen poistua.
— Jos te ette tahdo minua neuvoa, niin mitä minä voin tehdä? Sanoinhan minä, etten minä tiedä mitään. Tuo varmaankin oli Bubnova itse, talon omistaja?
— Niin on.
— Mitenkä tuo tyttö joutui hänelle? Kuoliko tytön äiti täällä?
— Niin vaan joutui… Se ei kuulu meihin.
Ja taas yritti vaimo poistua.
— Tehkää nyt niin hyvin; minä vakuutan, että asia herättää mielenkiintoani. Minä ehkä voin jotain tytön hyväksi tehdäkin. Kuka tuo tyttö on? Ken oli hänen äitinsä, — tiedättekö te?
— Lienee ollut ulkomaalaisia joitakin; meillä alhaalla asusti; oli hyvin kivuloinen; keuhkotautiin kuoli.
— Siis, oliko hän hyvin köyhä, kun kellarikerroksessa vieraan asunnon nurkassa asui?