"Mummo eli aina menneisyydessä. Hän oli silloin nuorempi, aurinko paistoi lämpimämmin eikä luumut käyneet niin pian happamiksi. Silloin oli kaikki minun aikanani! Minä istuin vaijeten ja mietiskelin miksi mummo minua varoitti, kysyessään onko vuokralainen nuori ja kaunis. Sitten rupesin jälleen sukkaa kutomaan, silmikoita laskemaan ja unohdin asian kokonaan siihen.
"Eräänä aamuna tuli vuokralainen luoksemme ja puhui että hänelle oli luvattu että hänen kamarinsa paperoitaisiin uudestaan. Sana antoi toisen, mummo on jotenkin vireämielinen ja sanoi minulle:
"'Mene makuuhuoneeseni ja tuo tilikirjani tänne.'
"Minä hypähdin oitis ylös, punastuen, tietämättä miksi ja unhotin kokonaan, että olin parsinneulalla kiinnitetty. Sen sijaan että olisin huomaamatta irroittanut itseni, tempasin minä niin, että mummon tuoli seurasi mukana. Huomattuani nyt, että vuokralainen käsitti kaikki suhteeni, punastuin minä ja jäin niinkuin kivettynyt seisomaan paikalleni ja purskahdin itkuun. Niin hävettävä ja katkera oli tämä hetki etten enään rohjennut katsoa ylös! Mummo huusi: 'Mitäs siinä seisot?' Mutta kun vuokralainen huomasi, että minä häpesin häntä, kumarsi hän ja meni pois.
"Tästä ajasta alkain olen minä aina niinkuin puolin kuollut pelosta, niinpian kuin vaan etehisessä kuuluu jonkinlaista kolinaa. Luulen aina vuokralaisen tulevan ja otan kaikissa tapauksissa neulan varovasti pois. Mutta hän ei tullutkaan enään. Kului pari viikkoa kun hän Theklan kautta ilmoitti, että hänellä oli paljon ranskalaisia kirjoja, ainoastaan hyviä kirjoja, ja haluaisiko mummo, että minä saisin ajan kuluksi lukea niitä hänen kuultensa. Mummo otti kiitollisuudella tarjoomuksen vastaan, mutta kyseli kuitenkin ehtimiseen oliko ne siveellisiä kirjoja taikka ei, koska, jos ne vain olivat epäsiveellisiä, sanoi hän: 'Sinä, Nastjenka, et missään tapauksessa saa lukea niitä, vaan opit vain pahaa niistä.'
"'Mitä minä niistä sitten oppisin, mummo? Mitä niissä on?' kysyin taas.
"'Voi', sanoi hän, 'niissä kerrotaan kuinka nuoret miehet viettelevät hyvin kasvatettuja tyttöjä, kuinka he, luuloittelemalla tahtovansa naida heitä, vievät heitä pois vanhempain huoneesta, kuinka he sitten jättävät nämät onnettomat tytöt niin että he surkeimmalla tavalla menehtyvät. Minä olen lukenut paljon sellaisia kirjoja', sanoi mummo, 'ja kaikki on niin kauniisti kerrottu, että niitä lueskelee yöt myötäänsä. Siis, Nastjenka, älä lue niitä! Millaisia kirjoja on hän tänne lähettänyt?'
"'Walter Scott'in romaaneja, mummo.'
"'Walter Scott'inko? Mutta eiköhän siinä vain piileksi joku juoni? Katsos tarkasti eikö hän vain ole johonkin pistänyt rakkauden kirjettä?'
"'Ei, mummo', sanoin minä, 'ei ole mitään kirjettä täällä.'