"Kuinka? Teidänkö luoksenne? Hyvä, minä olen valmis."
"Niin, te asutte meillä. Meillä, tuolla ylhäällä, ullakkokamarissa. Se on tyhjä. Meillä on ollut eräs vuokralainen, vanha vapaasukuinen nainen, mutta hän on matkustanut pois ja mummo, sen tiedän minä, tahtoo ottaa nuoren miehen. Minä kysyin häneltä, miksi nuorta miestä? Siihen vastasi hän: 'Se on parempi, minä tulen jo vanhaksi. Mutta älä ajattele, Nastjenka, että minä tahdon naittaa sinut.' Minä, nähkääs, sanoin, että hän sitä juuri tavoitti."
"Voi, Nastjenka!"
Ja me nauroimme molemmat ääneen.
"Nyt hyvä! Mutta missä asutte te? Minä olen sen unohtanut."
"Tuolla punasen sillan luona, Barannikovin talossa."
"Se on suuri talo?"
"Niinpä, suuri se on."
"Oi, minä tiedän, kaunis talo. Mutta jättäkää se ja muuttakaa meille."
"Huomenna, Nastjenka, jo huomenna! Minä olen vähän vuokraa velkaa, mutta se ei tee mitään. Minä saan pian palkkani."