— Hyvä on. Mutta sanon teille suoraan, että kun nyt teille kerron, tahdon siten rauhoittaa itseäni, ja sen tähden olen teille niin avomielinen. Olette saattanut minut huonolle tuulelle, ja te häiritsette minua. Lupaan huutaa teitä, mutta pyydän kohteliaimmin teitä jättämään minut tähän paikkaan ja poistumaan. Minä itse odotan samoin jotakuta.
— Kyllä, kyllä, minä poistun, kunnioitan teidän sydämenne kiihkeää kärsimättömyyttä. Ymmärrän sen, nuori mies. Oi, kuinka hyvin nyt ymmärrän teitä!
— Hyvä, hyvä…
— Näkemiin! Muuten, suokaa anteeksi, nuori mies, minun täytyy vielä kerran… En tiedä, kuinka sen sanoisin… Antakaa minulle vielä sananne, kunnianne ja omantuntonne nimessä, ettette ole hänen rakastettunsa.
— Ah — taivas, herrajumala!
— Vielä kysymys, viimeinen: tiedättekö rakastettunne miehen nimeä… tarkoitan, sen rouvan, johon olette suhteessa?
— Tietysti tiedän. Se ei ole teidän nimenne, sillä hyvä!
— Mutta mistä tiedätte minun nimeni?
— Kuulkaa kerrankin, menkää nyt! Älkää hukatko aikaa: hän voi sillä välin päästä tuhat kertaa käsistänne… Mitä sitten tahdotte? Teidän rouvallanne on kettuturkki ja lakki, mutta minun rakastetullani väljä vaippa ja heleänsininen samettihattu… No, mitä vielä tahdotte?
— Heleänsininen samettihattu! Väljä vaippa ja heleänsininen hattu, huusi tungetteleva mies ja tuli heti jälleen lähemmäksi.