— Voi tuhat tulimmainen! — No, kaikkea sitä sattuukin… Muuten, mitä puhun! Minun rouvani ei tule tänne!
— Missä hän on — teidän rouvanne?
— Tahdotteko senkin tietää? Mitä se teitä liikuttaa?
— Myönnän, että luulen yhä vielä…
— Hyi, piru! Eihän teillä ole lainkaan häpyä. No, rouvalla on täällä tuttavia, kolmannessa kerroksessa, kadulta sisään. No, mitä tahdotte vielä? Täytyykö minun vielä sanoa teille näiden ihmisten nimet?
— Ah, Jumala! Minullakin on tuttavia kolmannessa kerroksessa, ikkunat ovat kadulle, eräs kenraali…
— Kenraali?
— Eräs kenraali. Tahdon puolestani sanoa, kuka hän on, siis kenraali
Polovizyn.
— Että minä!… Ei, he eivät ole! (Voi perhana, perhana!)
— Eikö?