— Ei.
Molemmat vaikenivat ja katselivat epäillen toisiaan.
— No, mitä minusta noin katselette? huusi nuori mies ja pudisti harmissaan kummastuksensa ja arvelunsa pois. — Herra tuli liikuttuneeksi.
— Minä, minä myönnän…
— Ei, sallikaa, suvaitkaa, emmekö nyt voisi puhua järkevästi.
Selittäkää minulle… kuka teillä on siellä?
— Tuttavako?
— Niin, tuttava…
— No, nähkääs, nähkääs! Näen teidän silmistänne, että olen arvannut…
— Piru vieköön! Mutta ei sentään, perhana! Oletteko sitten sokea? Seisonhan edessänne, en siis ole hänen luonaan. No? Muuten minulle on saman tekevää, puhukaa tai olkaa puhumatta!
Nuori mies pyörähti kaksi kertaa raivoissaan kantapäillään ja huitaisi ilmaa kädellään.