— Minullahan ei ole mitään, sallikaa, hyvänä ihmisenä tahdon kertoa teille kaiken: ensiksikin tuli rouvani tänne yksin. Hän on sukua noille ihmisille, minä en ollut epäluuloinen. Eilen tapasin hänen ylhäisyytensä, hän sanoi jo kolme viikkoa sitten muuttaneensa pois täältä, ja minun rou… tarkoitan, ei minun rouvani, vaan tuon toisen herran, Voskressenskin sillalla olevan miehen rouva, tämä rouva sanoi olleensa vielä toissapäivänä hänen luonaan, tässä talossa… Ja keittäjätär kertoi, että hänen ylhäisyytensä asunnon tässä talossa on vuokrannut eräs nuori mies, eräs Bobynizyn…
— Voi perhana, perhana!
— Hyvä herra, olen hyvin huolissani, minua pöyristyttää!
— Äh — perhana! Mitä minua liikuttaa se, että olette huolissanne ja pöyristynyt! Ah! Tuolla, tuolla vilahti jotakin ohitse, tuolla…
— Missä, missä? Huutakaa vain: Ivan Andrejevitsh, silloin tulen juoksujalkaa…
— Hyvä, hyvä. Voi perhana, perhana! Ivan Andrejevitsh!
— Täällä! huusi Ivan Andrejevitsh ja kääntyi henki kurkussa. — No mitä? Mitä? Missä?
— Ei, minä vain olen niin… tahdoin tietää — mikä tämän naisen nimi on?
— Glaf…
— Glafira?