— Ei, suokaa anteeksi… Mikä on nimenne?
— Ei, miksi nimiä?
— Aa!
— En voi sanoa teille nimeä…
— Tunnetteko Shabrinin? kysyi nuori mies äkkiä.
— Shabrinin!!!
— Niinpä niin, Shabrinin!!! (Tässä nyörinuttuinen mies matki hieman supiturkkista). — Oletteko ymmärtänyt asian?
— En, mitä tässä Shabrinista, vastasi pelästynyt supiturkkinen. — Vaiti Shabrinista! Hän on kunnian mies! Omantunnon vaivojenne johdosta annan anteeksi epäkohteliaisuutenne.
— Hän on lurjus, ostettavissa oleva sielu, lahjottava ihminen, veijari, hän on varastanut valtion kassan. Hän joutuu pian oikeuden eteen!
— Suokaa anteeksi, sanoi supiturkkinen herra kalveten. — Ette tunne häntä lainkaan, hän on teille, kuten näen aivan tuntematon.