— Jaa, henkilökohtaisesti en tosin tunne häntä, mutta tunnen hänet toista kautta, hänelle läheiseltä taholta.
— Mistä kautta, hyvä herra? Olen aivan sekaisin, kuten näette…
— Mokoma tyhmyri! Mustasukkainen narri, joka ei voi pitää vaimoaan aisoissa!
— Suokaa anteeksi, olette erehtynyt hirveästi, nuori mies…
— Ah!
— Ah!
Herra Bobynizynin asunnosta kuului äänekästä kolinaa. Ovi avautui.
Kuului ääniä.
— Ah, se ei ole hän, se ei ole hän! Tunnen hänen äänensä. Nyt tiedän kaiken: se ei ole hän! sanoi supiturkkinen herra kalveten palttinan valkoiseksi.
— Vaiti!
Nuori mies nojautui seinään.