— Herraseni, lähden täältä, se ei ole hän; olen niin iloinen.
— No, menkää siis, menkää!
— Mutta miksi te jäätte?
— Mitä se teitä liikuttaa?
Ovi aukeni. Supiturkkinen herra ei kestänyt enää, vaan syöksyi päätä pahkaa alas portaita.
Nuoren miehen ohitse kulki herra ja rouva. Hänen sydämensä jähmettyi… Hän kuuli tutun naisäänen ja kohta sen jälkeen käheän, hänelle aivan tuntemattoman miesäänen.
— Ei tee mitään, ajatan reen esiin, sanoi käheä ääni.
— Ah, no minusta on sama. Kuinka vain tahdotte.
— Reki on pian täällä.
Nainen jäi yksin.