— Glafira! Missä on valasi? huusi nyörinuttuinen nuori mies ja tarttui äkkiä naisen käteen.
— Kuka se on? Tekö, Tvorogov? Ah, Jumala! Mitä te teette täällä?
— Kenen kanssa te olette ollut täällä?
— Mutta hänhän on mieheni, menkää pois, menkää pois, hän tulee pian ulos, tuolta… Polovizyniltä. Menkää herran tähden, menkää.
— Polovizyn on muuttanut pois jo kolme viikkoa sitten. Minä tiedän kaiken.
— Ah! Nainen riensi pois. Nuori mies tavoitti hänet.
— Kuka teille on sen sanonut? kysyi nainen.
— Puolisonne, armollinen rouva, Ivan Andrejevitsh. Hän on täällä, hän seisoo edessänne, armollinen rouvaseni…
Ivan Andrejevitsh seisoi todellakin portailla.
— Ai, tekö se olette, huusi supiturkkinen herra.