— Kohdannut kauniin naisen?
— Kuka sitten?
— Sinä!
— Minä? Milloin? Ah, niin.
— Vihdoinkin! Mokoma muumio! No, anna tulla! kuiskasi nuori mies yllyttäen mielessään huonomuistista vanhusta.
— Herraseni! Minä vapisen kauhusta. Ah, Jumala! Mitä kuulen. Tämähän on aivan kuin eilen, juuri eilen!
— Sst…
— Jaa, jaa, jaa! Muistan hyvin, sellainen veitikkamainen nainen!
Sellainen pikku enkeli… sininen hattu…
— Sininen hattu! Voi!
— Hän se on! Hänellä on sininen hattu. Oi, Jumala! huusi Ivan
Andrejevitsh.