Purje laskettiin samaan aikaan, kun kapteeni huomasi nuo molemmat laivat, sillä tuuli oli kovin heikko, ja merimiehet alkoivat soutaa voimakkaasti.
"En luule, että he vielä ovat ennättäneet ryöstää suurtakaan osaa lastista, sillä laiva on varsin syvällä vedessä."
"Hyvin syvällä todellakin", sanoi Francis. "Minusta se näyttää nyt olevan syvemmällä kuin kolme minuuttia sitten."
"Se on paljon syvemmällä nyt kuin ensiksi kun huomasimme sen", sanoi yksi merimiehistä. "Silloin se oli korkeammalla kuin kaleeri, mutta nythän voi selvästi nähdä, että kaleeri on korkeammalla."
"Kas vain!" huudahti kapteeni äkkiä. "Kaleeri kääntyy vasemmalle ja tulee tännepäin. He ovat huomanneet meidät ja aikovat ajaa meitä takaa. Me olemme nähneet kylliksemme. Soutakaa, miehet — henki on kysymyksessä! Jos he saavat meidät kiinni, saamme valita joko kuoleman tai orjuuden maurien parissa."
Merimiesten huudahtaessa äkkiä kääntyi kapteeni vielä kerran taakseen katsomaan kaleeria. Se oli yksin vesillä — kauppalaiva oli uponnut!
"Tarttukaa peräsimeen, herra Francesco", sanoi kapteeni, "kaikki kädet tarvitaan nyt airoissa."
Laiva kiiti nyt kovaa vauhtia eteenpäin kahdenkymmenen merimiehen soutamana. Kaleerin kaikki airot olivat myöskin liikkeessä, ja takaa-ajo alkoi. Neljännestuntiin ei lausuttu sanaakaan; jokainen ponnisti kaikki voimansa. Francis oli useamman kerran vilkaissut taaksensa ja neljännestunnin kuluttua hän saattoi nähdä, että laivojen välimatka oli tuntuvasti pienentynyt.
"Pääsevätkö he voitolle?" kysyi kapteeni, sillä perähytti esti soutajia näkemästä kaleeria.
"Kyllä he pääsevät" sanoi Francis levollisesti, "mutta ei kovin paljon. Soutakaa vankasti, pojat, älkää menettäkö toivoanne! Kun he huomaavat, miten hitaasti he saavat meidät kiinni, niin ehkäpä he jättävät takaa-ajon sikseen."