"Jäädään tänne", sanoi kauppias; "nyt olemme turvassa. Meidän ja merirosvojen välillä on kahden mailin matka."
Huvila on nyt yhtenä ainoana tulimerenä. Palvelijat kiroilivat, naiset itkivät surusta.
"Älkää surko!" sanoi kauppias. "Talo voidaan rakentaa uudestaan, ja minä pidän kyllä huolta siitä, ettei kukaan teistä köyhdy tämän onnettomuuden vuoksi. Nyt istumme tänne ja annamme Francescon kertoa, miten hän taaskin on pelastanut meidät."
"Ennen kuin ryhdyn siihen, sanokaahan minulle, onko satamassa sotalaivoja, ja miten kaukana ne ovat täältä?"
"Sinne ei ole kuin kuuden mailin matka suoraan saaren poikki, mutta me olemme kulkeneet nyt koko ajan siihen suuntaan. Kas", keskeytti kauppias puhettaan, "nyt liekkejä kohoaa kolmelta, neljältä taholta! Muutkin roistot ovat työssä."
"Mutta onko satamassa sotalaivoja?"
"On kyllä, kolme laivaa lähetettiin tänne, kun tuli tiedoksi, että maurilainen merirosvolaiva risteili näillä vesillä ja että useita aluksia oli kadonnut. Ensiksi en uskonut tuota tietoa todeksi. Kapteeni, joka toi uutisen, kertoi tavanneensa teidät puolitiessä Venetsian ja Korfun välillä ja ilmoittaneensa teille asiasta. Neljä päivää myöhemmin saapui toisen laivan mukana asiamieheltäni kirje, jossa hän ei sanallakaan maininnut teidän tuloanne. Silloin tulin levottomaksi, ja kun yhä useampia tietoja saapui Korfusta, mutta ei sanaakaan teistä, olin varma että teille oli jotakin tapahtunut. Ja koska pelkäsin teidän joutuneen merirosvojen käsiin, lähdin heti matkaan eräässä kaleerissa, jonka hallitus lähetti saaren kuvernöörin pyynnöstä tänne."
"Siinä tapauksessa emme saa hukata hetkeäkään. Kuvernöörin täytyy saada tietää, että merirosvolaiva on saaren toisella rannalla ja että miehistö on noussut maihin ja polttaa ja ryöstää parhaillansa. Jos heti annettaisiin käsky, voisivat sotalaivat vielä ennen aamun koittoa purjehtia saaren ympäri ja estää noiden roistojen paluumatkan."
"Olet oikeassa", sanoi Polani nousten heti. "Jatkakaamme viipymättä matkaa. Tytöt voivat seurata hitaasti jäljessä palvelijoiden mukana."
"Isä", sanoi Maria, "et suinkaan vie pois Francescoa, ennen kuin olemme saaneet kuulla hänen seikkailunsa! Etkö voi lähettää palvelijoita edeltä viemään sanaa kuvernöörille?"