Juuri kun taistelu loppui, kuului airojen loisketta, ja molemmat muut kaleerit saapuivat paikalle. Ne tulivat liian myöhään ottaakseen osaa taisteluun, mutta miehistö riemuitsi ääneen kuullessaan, että merirosvo ja koko hänen joukkonsa oli tuhottu. Hetken kuluttua merirosvojen ruumiit oli heitetty mereen, haavoittuneet kannettu kannen alle, jotta he saisivat tarpeellista hoitoa, ja kolmentoista kaatuneen venetsialaisen ruumiit laskettu kannelle rinnatusten, maihin kuljetettavaksi.
"Sinua saan kiittää siitä, etten lepää noiden kaatuneitten rinnalla", sanoi Polani. "En tiennyt, että sinä olit niin lähellä, ja kompastuessani luulin viimeisen hetkeni tulleen."
"Te olitte juuri pääsemäisillänne voitolle", sanoi Francis. "Minä seisoin vain vieressä ollakseni teidän apunanne, jos sitä tarvitsisitte, mutta siihen hetkeen saakka, jolloin kompastuitte, luulin, että itse saisitte kostaa kärsimänne vääryyden."
"Mikä onni, että hän kaatui. Kuinka hirveätä, jos olisi ollut pakko viedä hänet Venetsiaan ja siten tuottaa häpeää niin jalolle perheelle. Jumalan kiitos, ettei hän voi enää tehdä pahaa! En ole ollut hetkeäkään rauhassa sen jälkeen, kun hän yritti ryöstää tyttäreni, enkä olisi rauhoittunut, ennen kuin sanoma hänen kuolemastaan olisi tullut korviini. Aivan tavattoman tarmokkaasti hän on ajanut aikeitaan ja koettanut saada tyttäreni vaimokseen. Näyttääpä siltä, kuin sinun ja hänen välillään olisi ollut kaksintaistelu aina kuolemaan saakka — ikään kuin hänen halunsa saada loukata meitä ja sinun pyrkimyksesi puolustaa meitä olisivat taistelleet keskenään. Maria voi nyt helpommin hengittää, kun hän saa kuulla tämän uutisen, sillä niin iloinen ja huoleton kuin hän luonteeltaan onkin, on hänen alituisesti täytynyt pelolla ajatella tuota miestä."
Kuvernööri, joka laivan perältä oli seurannut taistelua, astui nyt esiin ja onnitteli Francista sydämellisesti hänen sankaritekonsa johdosta.
"Minä näin, miten hyökkäsitte esille juuri sinä hetkenä, jolloin ystäväni Polani kaatui, ja aloitte taistella hänen vastustajansa kanssa. Aluksi luulin teidän olevan mennyttä kalua, sillä Mocenigoa on pidetty erittäin taitavana miekkailijana, ja tehän olette vain poika, mutta te ette väistynyt tuumankaan vertaa, vaan seisoitte paikallanne kuin mies, ja minäpä luulen, että te ilman toisten apuakin olisitte voittanut hänet, sillä käytitte miekkaanne kylmäverisemmin kuin hän, mutta minä tunsin suurta helpotusta, kun hän kaatui, sillä taistelu oli vielä ratkaisematta, ja hänen miehensä iskivät ympärilleen kuin paholaiset, se tunnustus heille on annettava. Miten ihmeessä niin nuori mies kuin te on niin taitava miekkailija?"
"Nuori ystäväni ei ensi kertaa tee suurta palvelusta valtiolle", sanoi Polani. "Hän oli erään minun laivani päällikkönä ja auttoi Pisania, kun genovalaiset Anzion taistelussa anastivat hänen laivansa."
"Hänkö se on?" sanoi kuvernööri ihmeissään. "Minä olen tietenkin kuullut, miten teidän laivanne miehistö nuoren englantilaisen johtamana riensi Pisanin avuksi viime hetkellä, mutta en voinut koskaan uneksiakaan, että tuo englantilainen olisi vain nuori poika. Miten vanha te olette?"
"Olen juuri täyttänyt kahdeksantoista vuotta", vastasi Francis. "Minun maanmieheni harrastavat paljon urheilua, ja siitä kai johtuu, että olen hiukan tottuneempi käyttämään aseita kuin minun ikäiseni yleensä."
Kello yhdeksältä pieni laivasto palasi satamaan kuljettaen mukanaan anastetun kaleerin. Niin pian kuin heidän tulonsa huomattiin, kerääntyi koko väestö rantaan tervehtimään voittajia ja kuulemaan tietoja taistelun kulusta.