"Mene heti maihin, Francesco", sanoi Polani, "ja lähde rauhoittamaan tyttöjä! Minun täytyy seurata kuvernööriä, ja kestää ehkä jonkin aikaa, ennen kuin hän pääsee tunkeutumaan tuon taajan ihmisjoukon läpi."
Palvelijat tunsivat heti Francisin, kun hän saapui palatsiin, ja saattoivat hänet siihen huoneeseen, jossa tytöt odottivat häntä. He olivat jo kuulleet, että merirosvolaiva oli anastettu, sillä ratsastava pikalähetti oli tuonut tämän sanoman saaren toiselta rannalta.
"Missä isä on?" huudahti Maria, kun Francis astui yksin sisään.
"Hän voi hyvin ja lähetti minut edeltä rauhoittamaan teitä."
"Kiitetty olkoon pyhä Markus!" sanoi Maria. "Olemme olleet kovin huolissamme teidän kumpaisenkin vuoksi. Sanantuoja kertoi nähneensä rannalta, miten merirosvolaivalla taisteltiin epätoivon vimmalla ja että vain yksi kaleereista ahdisti sitä. Me olimme varmoja, että se oli juuri se kaleeri, jossa kuvernööri oli, ja mehän tiesimme, että olitte samassa laivassa mukana. Ja isä oli niin hirveän harmistunut, että me pelkäsimme hänen itsensä ottavan taisteluun osaa."
"Sen hän tekikin", sanoi Francis; "antautuipa vielä kaksintaisteluun Mocenigon kanssa ja olisi varmaan tappanut hänet, jollei olisi kaatunut. Minä olin tietysti hänen rinnallaan ja pidin tuota roistoa lämpimänä, kunnes nuoli osui häneen. Nyt kaikki kärsimykset, joita hän meille on tuottanut, ovat lopussa."
"Onko hän todellakin kuollut?" sanoi Maria. "Oi, Francesco, miten kiitollinen minä olenkaan! Aloin todellakin pelätä, että hänen tarmokkaat yrityksensä vihdoin onnistuisivat. Ei silti, että koskaan olisin suostunut hänen vaimokseen, sillä olin tehnyt sen pyhän lupauksen, että ottaisin itseni hengiltä, ennen kuin sellaista saisi tapahtua. Minun mielestäni hänen olisi pitänyt ymmärtää, ettei hän koskaan olisi voinut pakottaa minua siihen."
"Minä sanoin hänelle samaa, mutta hän vastasi, että hän ryöstäisi myös teidän sisarenne valtaansa ja ottaisi hänet vaimokseen, jos te tekisitte lopun itsestänne."
Tytöt huudahtivat kauhusta.
"Sitä en koskaan tullut ajatelleeksi", sanoi Maria; "mutta sellaisella uhkauksella hän tosiaankin olisi riisunut aseet kädestäni. Hirveätä olisi ollut joutua sellaisen miehen vaimoksi, mutta luulenpa, että mieluummin olisin sittenkin kestänyt sen, kuin uhrannut Julian hänelle. Mutta tuossahan on isä!"