"Pääsin pikemmin kuin luulinkaan", sanoi Polani astuessaan sisään. "Kuvernööri käski minun heti lähteä teidän luoksenne. Olette varmaankin jo kuulleet kaikki uutiset ja tiedätte, ettei vihollisenne enää voi ahdistaa teitä?"
"Kyllä, isä, ja olemme kuulleet senkin, että sinä itse taistelit hänen kanssaan, mikä oli kauheata, mutta samalla kovin reippaasti tehty."
"Sanoiko Francis senkin, että ilman häntä en olisi nyt hengissä?"
"Ei, isä; hän kertoi vain, että kun sinä kompastuit, piti hän
Ruggieroa lämpimänä, kunnes nuoli osui häneen."
"Sekin on totta, kultaseni, mutta jollei Francis olisi kääntänyt hänen huomiotaan toisaalle, olisin minä nyt kuollut. Hän tähtäsi iskunsa minuun, kun minä kaaduin, ja olisi lävistänyt minut, jollei Francis olisi hyökännyt esiin ja estänyt sitä. Sitten Francis alkoi taistella Mocenigon kanssa, joka kaikista virheistään huolimatta oli taitava miekkailija. Ja sittenkin olisi Francis, niin kuin kuvernööri sanoi, varmaankin voittanut hänet, jollei taistelu olisi päättynyt niin kuin se päättyi. Mutta nyt meidän täytyy saada kuulla hänen kertomuksensa alusta loppuun. Te ette tiedä siitä vielä mitään, ja minä olen kuullut sen vain osittain. Tahdon tietää, miten hän pääsi tuon miehen käsistä."
"Sen mekin tahdomme kuulla. Mehän tiedämme, miten ankarasti Ruggiero antoi vartioida meitä, ja olen varma siitä, ettei hän ollut lempeämpi Francescolle."
"Niin, kyllähän minua vieläkin kovemmin vartioitiin", sanoi Francis hymyillen, "sillä oikea käteni oli kahlehdittuna vasempaan jalkaani ja päin vastoin, ja ketjut olivat niin lyhyet, etten voinut seisoa suorassa. Mutta luulenpa toisaalta, etteivät vartijani olleet yhtä valppaat kuin teidän. Joka tapauksessa tahdon kertoa teille koko jutun."
Tytöt seurasivat innostuneina Francisin kertomusta vankeudesta ja paosta sekä siitä, miten hän oli piiloutunut merirosvolaivan ruumaan voidakseen ajoissa varoittaa heitä.
"Pakosi onnistui tosiaan hyvin", sanoi kauppias, kun Francis oli lopettanut. "Onneksi sekä sinulle itsellesi että meille, sillä olen varma siitä, että Mocenigo palattuaan olisi kiduttanut sinut hengiltä. Mitä tyttöihin tulee, niin ei mikään olisi voinut pelastaa heitä kovasta kohtalosta, jollet sinä olisi ennättänyt ennen tuota roistoa perille."
"Mitä me voimme tehdä Francescolle isä?" huudahti Maria. "Me emme voi koskaan kylliksi kiittää häntä, ja hän vihaa kiitosta. Jospa hän vain kerran joutuisi oikein pahaan pulaan, niin Julia ja minä lähtisimme heti häntä pelastamaan, mutta niin kuin olemme nähneet, hän pelastaa itsensä jo paljon ennen kuin edes aavistamme hänen joutuneen kiinni. On tosiaankin masentavaa, kun emme voi tehdä mitään hänelle."