Gondoli odotti yhä portaitten edustalla, ja parissa minuutissa Francis oli saapunut Polanin palatsiin. Palvelija nukkui penkillä eteisessä, mutta hän hyökkäsi pystyyn Francisin astuessa sisään.
"Olen saanut käskyn herättää herrani niin pian kuin te palaatte kotiin."
"Sanokaa hänelle samalla, että olen aivan vahingoittumaton ja että pyydän, ettei hän antaisi häiritä itseään. Huomenna kerron hänelle lähemmät tapaukset."
Mutta Polani tuli heti Francisin huoneeseen.
"Jumalan kiitos, että olet onnellisesti taas kotona, poikaseni!" sanoi hän. "Minä kolkutin tyttöjen ovelle ohimennessäni sanoakseni heille, että olit tullut kotiin, ja hekin olivat vielä valveilla. Onnistuiko yrityksesi?"
"Täydellisesti. Kävin itse Chioggiassa ja näin, etteivät salmet olleet kovinkaan vahvasti vartioidut."
"Tuo kaikki on erittäin hyvä", sanoi Polani; "mutta minulle on pääasia, että olet taas vahingoittumattomana kotona. Nyt en tahdo estää sinua nukkumasta, sillä arvaan, ettet saa nukkua pitkään huomenaamulla."
Francis ei ollut sitä aikonutkaan, mutta aurinko oli sittenkin jo korkealla taivaalla, kun hän heräsi. Hän pukeutui nopeasti ja juoksi alas portaita.
"Tapasin amiraalin", sanoi Polani, "ja kerroin hänelle, että nukuit niin syvässä unessa, etten tahtonut herättää sinua. Hän sanoi silloin: 'Annetaan hänen nukkua! Poika on niin aulis työtä tekemään, että joskus unohdan, ettei hän ole yhtä vanha merikarhu kuin minä itse; minä olen tottunut nukkumaan vain toinen silmä ummessa ja voin valvoa tarpeen vaatiessa koko vuorokaudenkin. Sinun ei siis tarvitse pitää kiirettä aamiaisella. Tytöt ovat vähällä kuolla uteliaisuudesta, niin kovin he tahtovat kuulla sinun seikkailustasi."
Aamiaisen aikana Francis kertoi retkestään tytöille.