"Ja te tapasitte siis Rufinon!" sanoi Maria. "Kysyikö hän minua. Toivottavasti sanoitte hänelle, että olen kuolla ikävään hänen poissa ollessaan?"
"Ei, niin suurta valetta en uskaltanut kertoa", vastasi Francis nauraen.
"Onko hänellä hyvin tukala olo siellä?"
"Ei lainkaan. Hänellä on hyvä teltta, hyvää viiniä, leipää tosin hiukan vähänpuoleisesti sekä silloin tällöin kalaa. Kun Jumala sen lisäksi on antanut hänelle iloisen mielen, niin ei minun mielestäni hänellä ole yhtään valittamisen syytä — jollei ota lukuun sitä, että hänen täytyy olla erossa teistä."
"Niin, tietysti", sanoi Maria. "Mutta me olimme todellakin levottomia teidän tähtenne viime yönä ja tulimme kovin iloisiksi kuullessamme, että olitte palannut takaisin, eikö totta, Julia?"
Julia nyökkäsi.
"Julialla ei ole koskaan paljon sanottavaa, kun te olette läsnä, Francesco, mutta hän juttelee hyvin rohkeasti teistä teidän poissaollessanne."
"Kuinka sinä voit semmoista sanoa, Maria?" sanoi Julia moittien.
"Rakas ystävä, ei siinä ole mitään pahaa. Antaa hänen uskoa, että puhut hänestä paljon pahaa."
"Kyllä hän tietää, etten sitä tee", sanoi Julia harmissaan.