Mökki San Nicolon saarella
Kello seitsemältä oli kaikki valmista. Herra Polani lähti yksin kotoaan ja haki Francisin sekä neljä miestä sovitulta paikalta jonkin matkan päästä palatsista. Jo aikaisemmin oli lähetetty sana satamassa olevaan kauppalaivaan, ja laivan kapteeni oli lähtenyt kymmenen miestä mukanaan suurella veneellä saarta kohti ja ankkuroinut jonkin matkan päähän rannasta. Miehet olivat painuneet veneen pohjalle, ja kapteeni piti tarkasti silmällä, ettei ainoakaan vene päässyt saaren rannasta poistumaan. Kun Polanin gondoli oli soutanut heidän ohitseen, he nostivat ankkurin ja seurasivat sen jäljessä, mutta pysyttelivät kuitenkin niin kaukana, ettei kukaan olisi voinut epäillä alusten kuuluvan samaan seuraan.
Francis ohjasi gondolin kapeaan salmeen, joka erottaa San Nicolon lähimmästä saaresta, ja laski veneen rantatörmän suojaan. Hetken kuluttua laivavenekin saapui paikalle. Francis lähti nyt astumaan suoraan mökkiä kohti herra Polani ja kuusi miestä mukanaan, ja muut jäivät rantaan vartioimaan.
"Mennään nopeasti", sanoi Francis, "sillä jos mökin edustalla on vahti, hän näkee meidät joka tapauksessa. Mutta matka on niin lyhyt, etteivät he ennätä kuljettaa pois tyttäriänne ennen kuin olemme perillä."
"Mitä pikemmin sitä parempi", sanoi kauppias.
He kiiruhtivat eteenpäin, nousivat hiekkatörmälle ja näkivät mökin edessään. Ei ainoatakaan ihmistä ollut missään.
"Tuossa on mökki. Pian saamme tietää totuuden."
He kiiruhtivat törmää alas ja seisoivat oven edessä.
Ei kuulunut ainoatakaan ääntä.
"Avatkaa ovi!" huusi kauppias kolkuttaen miekkansa kahvalla.