Ei vastausta.
"Murtakaa ovi!" sanoi hän, ja kaksi merimiestä, joilla oli kirveet kädessä, alkoi iskeä ovea. Mutta äkkiä se avautui, ja kaksi kalastajiksi pukeutunutta miestä ilmestyi kynnykselle.
"Miksi te tulette häiritsemään rauhallisia ihmisiä?" kysyivät he.
"Sitokaa heidät!" sanoi Polani hyökäten sisään Francisin seuraamana. Mutta hän pysähtyi pettyneenä kynnykselle — mökki oli tyhjä. Francis tunsi miltei yhtä suurta pettymystä.
"Jolleivät he ole täällä, niin he ovat jossain lähellä", sanoi Francis. "Älkää heittäkö toivoanne! Miehet vartioivat ovella, sillä välin kun me tarkastamme joka sopen."
Kauppias käski miestensä, jotka juuri olivat sitoneet vangit lujiin nuoriin, jäädä ovelle vartioimaan. Itse hän astui sisään. Mökki oli sisältä aivan erilainen kuin kalastajamökit yleensä. Keskellä lattiaa oli suuri pöytä ja seinän vierustalla muutamia penkkejä. Nurkassa oli airoja ja verkkoja. Tuli paloi avonaisessa takassa. Tulella oli pata sekä kaksi pienempää sen vieressä.
"Katsotaanpa, mitä heillä tässä on", sanoi Francis kauppiaan näyttäessä kovin toivottomalta.
"Keittoa", sanoi hän nostaessaan padan tulelta, "ja hajusta päätellen varsin maukasta." Sitten hän tarkasti toisia patoja. "Keitettyä kalaa ja lihamuhennosta! Herra Polani, tämä ei ole mitään tavallista kalastajanruokaa. Joko he odottavat tänne hienoja vieraita, tai tyttärenne ovat lähettyvillä. Hei — tuossahan on ovi."
"Se ei voi johtaa mihinkään asuinhuoneeseen", Sanoi Polani. "Hiekka ylettyy sillä puolen aivan kattoon saakka."
"Se on totta", myönsi Francis. "Mutta ehkä siinä on jokin matalampi huone, joka on kokonaan hiekan peitossa."