Hän työnsi ovea, mutta se ei liikahtanut.
"Oven takana voi olla hiekkaa, mutta myös luja salpa", sanoi hän ja käski merimiesten tulla kirveineen sisään.
"Murtakaa tuo ovi! Huone siellä on!" huudahti hän heti ensi lyönnin jälkeen. "Ääni kuuluisi aivan toisenlaiselta, jos hiekkaa olisi kerääntynyt ovea vasten." Heti kun ovi oli saatu murretuksi, hyökkäsivät kauppias ja Francis miekat kädessä sisään.
He päästivät iloisen yllätyksen huudahduksen. Huone, joka oli rakennettu mökin taakse, oli komeasti sisustettu ja seinillä riippui itämaisia kudoksia. Lamppu paloi katossa. Kaksi miestä miekat kädessä seisoi huoneessa epäröiden mitä tehdä, ja molemmat tytöt hyökkäsivät ilosta huudahtaen vapauttajiansa vastaan. Sohvalla istui naisolento pää kumarassa.
"Maria — Julia!" huudahti kauppias heittäen miekkansa syrjään ja sulkien tyttärensä syliinsä. Molempien merimiesten seuraamina Francis astui miesten luo.
"Heittäkää aseenne pois ja antautukaa!" sanoi hän. "Turha teidän on vastustaa; kymmenkunta miestä on ulkopuolella."
Miehet heittivät miekkansa maahan.
"Viekää heidät ulos ja sitokaa lujasti!" sanoi Francis.
Seuraavien minuuttien kuluessa ei sanottu montakaan sanaa. Tytöt nyyhkyttivät liikuttuneina ja iloisina isänsä rinnalla, ja herra Polani itse oli niin liikuttunut, ettei hän voinut muuta kuin mutista pari epäselvää hellää ja kiitollista sanaa. Francis lähti ulos ja sanoi pari sanaa kapteenille, joka astui huoneeseen, laski kätensä kokoonkyyristyneen naisen olkapäälle, tarttui häntä käteen ja vei hänet ulos.
"Tule tänne, Francesco!" huusi Polani heti sen jälkeen. "Rakkaat lapset, minua teidän ei pidä kiittää pelastuksestanne, vaan englantilaista ystäväänne, joka jälleen on lahjoittanut teidät minulle. Häntä me saamme kiittää siitä, että sinä, Maria, olet pelastunut tuon lurjus Mocenigon vallasta. Syleile häntä lapseni, niin kuin veljeäsi, sillä hän on tehnyt enemmän kuin veli puolestasi. Ja kerro sitten kaikki, mitä on tapahtunut sen jälkeen, kun minä viimeksi näin teidät!"