— Niin kyllä… juuri niin!
— Siis, jatkoi Guillemette, — kun meillä nyt on todisteemme… ja kun emme siellä tule onnellisemmiksi kuin täällä…
Hän keskeytti lauseensa, jatkaen toiseen sävyyn:
— Minkätähden me sitten oikeastaan lähtisimme sinne? Sitä minä puolestani en käsitä… Entä jos jäisimmekin tänne… mitä arvelet?
Ja he jäivät.
Nuori aviomies oli hyvin levoton mennessään ilmoittamaan serkullensa de Jancourt'ille tästä heidän uudesta päätöksestään, mutta paroni oli vanha ihmistuntija.
Samana päivänä, jolloin hän sai tietää Lionelin kihlauksesta, hän oli ryhtynyt toimeen, hankkiakseen toisen miehen hänen sijallensa.
TUHKAPÖPERÖ TANSSIAISISSA.
Pierrette Hémont maalasi viuhkaa. Kumartuneena siron, taivaansinisen silkkikankaan yli, johon hän taitavin sormin sirotteli parven hentoja valkoisia perhosia, hän istui ajatuksiinsa vaipuneena, tykkänään työhönsä kiintyneenä, ja niin jäi häneltä huomaamatta ovikellon hiukan soinnuton kilahdus. Nähdessään äkkiä huoneessaan rouva Charlier'in valkotukkaisen pään kukitettuine päähineineen, hän päästi iloista hämmästystä ilmaisevan huudahduksen.
— Täti Gertrude! Kuinka kiltisti, että tulitte tänne! Ja vielä näin rumalla säällä!