Kun myötäinen tuuli lakkasi, niin ettemme voineet edemmäksi purjehtia, kävi miehistö maalle ja veti pitkällä köydellä venhettä eteenpäin, joka kuljetustapa oli hyvin vitkallista, mutta sangen mukavaa, sillä meillä oli silloin aina tilaisuutta käydä maalla kävelemässä.
Kentät vilisivät kaikenlaisista linnuista, joista enimmät olivat kyyhkyjä, suorsia ja metsähanhia; me otimme sentähden tavallisesti pyssyt myötämme näille kävelyille, enentääksemme muonavarastoamme jollakin siivellisen otuksen lihalla. Nämä matkustukset maalla olivat hyvin suloinen vaihetus tuolle monipäiväiselle venheessä-ololle, jolloin tuskin oli tilaisuutta ollut asettamaan jalkaansa maalle. Me kävimme silloin milloin viljavain pelloin ylitse, milloin halki autioin hietanummein, jossa ainoastaan siellä täällä joku palmupuisto ja suuret puunkaltaiset orjantappurapensaat tarjosivat suloista suojaa. Keskellä tämmöisiä palmupuistoja olivat tavallisesti Arabialaisten kylät raketut. Joka kerta kuin lähestyimme semmoista kylää, tervehti meitä koko joukko koiria, joita maassa on yltäkyllin; ne hyökkäsivät usein meitä vastaan suurissa joukoissa, ja haukkuivat vimmatusti, näyttäen kauniita hampaitansa, niin että me usein luulimme että meidän oli käyminen taisteluun; mutta ne tyytyivät kumminkin vaan siihen, että seurasivat meitä kintuillamme, haukkuen luksuttaen pahasti. Kun sillä tavoin olimme saapuneet kylään, lisääntyi meidän kutsumaton seuramme koko joukolla lapsia ja nuorempia ja vanhempia Arabialaisia, jotka uuteliaina katselivat muukalaisia ja lakkaamatta mankuivat "baksjisjia" (juomarahaa). Tämä hännässä-juokseva seurue saatteli meitä toisinaan kauas kentälle.
Kylät olivat melkein ilman poikkeusta matalia Niili-virran savesta tehtyjä majoja; useimmat näistä asunnoista olivat kattoa vailla, ja niissä elelivät ihmiset, hevoset, kamelit ja aasit sekaisin, toinen toisensa kanssa.
Asukkailla ylimalkaan täällä on kaunis, puhdas kasvoin-muoto. Monella halvalla Arabialaisella on paljoa jalompi ja kunnianarvoisempi ryhti kuin useimmilla niillä, jotka ovat syntyneet ylemmille asemille. Jos hän huomenna tulisi sultaniksi, olisi hän yksinkertaisessa luonnollisessa ylevyydessään oleva valtaistuimensa kaunistuksena, ja näissä matalissa majoissa elää monta kaunotarta, jotka riepaleisina, ainoastaan yksinkertaisella, teeskentelemättömällä suloudellaan, luonnollisella hienoudellaan ja sievyydellään, joka joka liikunnossa on huomattava, voisivat tulla määrällisiksi kilpailijoiksi Europan silkkiin puetuille tyttärille.
Yksi virhe on kuitenkin yhteinen koko tälle suvulle — nimittäin vastustamaton rahan himo, yhdistettynä epäselvään käsitteesen toisen omasta. Syynä tähän virheesen on ehkä heidän uskontonsa ja se alhainen aste, jolla heidän sivistyksensä muuten on.
Koko matkamme ajalla ylös virtaa myöten oli tuuli hyvin epävakainen: milloin oli ihan tyyni, niin että tuskin hivaustakaan kuului, mutta seuraavassa tuokiossa saattoi nousta jo ankara myrsky. Kolme kertaa saimme kestää melkein täydellistä orkaania, niin että purjehdus oli hyvin vaarallista, ja kerran repi äkkinäinen tuulenpuuska meidän ison-seilimme rikki, niin että meidän oli nouseminen maalle ja saimme odottaa useampia hetkiä, ennenkuin miehet saivat seilin korjatuksi.
Me olimme järjestäneet päivämme seuraavalla tavalla: k:lo 7 aikaan aamulla nousimme ja teimme silloin tavallisesti pienen kävelyn kannella ja katselimme ympärillä olevia maisemia, joita äsken noussut aurinko kirkkaasti valaisi. Kello 8 söimme aamiaista, johon kuului tee ja joku laji lämpöistä liharuokaa. Aamupuolet päiviä mietimme joko purressa lukemisella, kirjoittamisella ja haastelemisella, tahi kävimme me maalle ja astuskelimme, pyssy olalla, pitkin virran rantaa ja poikkesimme tiellemme sattuviin kyliin. Päivällistä söimme k:lo 2 aikaan, ja oli meidän englantilainen kokkimme silloin aina valmistanut kolme makeata ruokalajia. Ilta-puolet päiviä vietettiin enimmästi purressa. Ehtoilla, kun ei tuuli käynyt, laskimme maalle, johon purtemme kiinnitettiin yöksi, ja nautittuamme teetä, kävimme levolle. Kun tuuli oli hyvä, pitkitettiin matkaa koko yökausi.
Erinomaista huvitusta oli meillä kahdesta matkustajavenheestä, jotka me tapasimme matkamme ensimäisinä päivinä Niilivirralla ja jotka sitte seurasivat meitä aina Assuan'iin asti, josta me palasimme takaisin Kairoon. Yksi näistä pursista kuljetti amerikalaista, toinen englantilaista perhettä, ja tulimme me pitämään näitä molempia perheitä suuressa arvossa. Kun iltasin, tuulen lakattua, laskimme maalle, kiinnitettiin kaikki kolme purtta juuri lähelle toinen toisiansa, ja me kävimme silloin ystäviämme katsomaan ja mietimme illan heidän seurassansa. Usein kun purjehdimme täyttä vauhtia, tulivat venheet niin likelle toinen toisiansa, että voimme haastella toinen toistemme kanssa. Meidän miehistömme purjehtivat silloin tavallisesti kilpaa, ja oli varsin hupaista katsella, kuinka välistä yksi, välistä toinen voitti.
Matkallamme ylöspäin emme seisahtaneet käydäksemme katsomaan niitä merkillisiä raunioita, joita löytyy siellä täällä virran läheisyydessä, vaan niitä katsellaan tavallisesti vasta alaspäin tullessa, sillä silloin ei riiputa niin paljon tuulesta.
Luxor'issa, joka kylä on lähellä vanhaa Thebe'ä, seisahdimme noin tiiman aikaa, matkatessamme ylöspäin. Siellä makasi höyrylaiva, jossa Ruotsin ja Norjan konsuli Alexandriassa, herra Testa, oli isäntänä. Hän oli seurannut Said Pashaa matkalla ylös Niiliä myöten. Varakuningas oli nyt kääntynyt takaisin Kairoon ja oli jättänyt tämän höyryaluksen herra Testan ja hänen perheensä käytettäväksi. Niinpian kuin tulimme maalle, saimme ystävällisen kutsumuksen tulla hänen alukseensa. Hän oli nimittäin tuntenut meidät Ruotsalaisiksi siitä Ruotsin lipusta, joka oli nostettu meidän ison-maston huippuun. Haastettuamme hänen kanssansa hetken aikaa, kävimme taasen purteemme ja matkasimme eteenpäin.