Melkein puolimatkassa Luxorin ja Assuanin välillä laski meidän purtemme maalle eräässä paikassa, jossa kapteenimme ja enimpäin hänen matruuseinsa perheet asuivat, ja oli varsin liikuttavaa nähdä, millä ilolla nämä tässä tapasivat ystäviänsä ja sukulaistansa ja millä riemulla he otettiin vastaan. Meidän miehemme hyppäsivät maalle, niin pian kuin pursi tuli tarpeeksi lähelle rantaa, ja heittäytyivät omaistensa syliin; he suutelivat toinen toisiansa ja seisoivat kauvan, rinta vasten rintaa, lujassa ja sydämellisessä syleilyssä. Suuri joukko lapsia, kaikki enemmän tai vähemmän kauniita, oli koossa heidän ympärillänsä ja ottivat osaa matkustajin tervetuliaisiin.
Yhtä liikuttava kuin heidän iloinen yhtymisensä oli myös heidän surullinen hyvästijättönsä, kun meidän oli lähteminen taasen matkalle, ja saatoimme niinhyvin tuosta yhtymisestä kuin erosta nähdä, että hellät sydämet sykkivät heidän mustanruskeissa rinnoissaan.
Tammikuun 25 p:nä tulimme me Assuan'iin, jotenkin suureen kylään Niili-virran ensimäisen kosken korvalla. Me olimme nyt Nubian rajalla, matkattuamme 27 päivää ja kuljettuamme noin 80 Ruotsin penikulmaa. Meidän aikomuksemme oli ollut matkata vielä edemmäksi katsomaan Niilin toista vedenputousta, joka on noin 18 penikulman päässä Nubiassa, mutta aika oli täpärällä ja meidän olisi siinä tapauksessa myöskin ollut vaihtaminen iso, tilava purtemme pieneen venheesen, josta niin suurelle seuralle kuin me olimme, olisi ollut paljon haittaa; paitsi sitä eivät täällä löytyivät venheet meitä ensinkään miellyttäneet. Me päätimme siis kääntyä takaisin.
Assuanin läheisyydessä on yhtä ja toista merkillistä katseltavana. Me viivyimme siellä neljä päivää ja retkeilimme niinhyvin virralla kuin maaseuduilla.
Luonto oli täällä suurellaisempi kuin missäkään muualla ylöspäin matkatessamme olimme nähneet. Wirta juoksi korkeain jylhäin vuorten välistä, jotka kohosivat korkeuteen, tehden eriskummaisimpia muotoja ja kaarroksia; milloin olivat ne korkeain pylvästön kaltaisia, ladotut raskaista kallionlohkareista toinen toisensa päälle, milloin näyttivät ne hirmuisen suurille lahonneiden jättiläisrakennusten raunioille. Koko niiden ulkomuoto oli jylhä ja epäsäännöllinen, joka näytti todistavan että joku väkevä maanmullistus oli ne muodostanut. Kenties mursi Niili-virta tämän vuorenselänteen silloin, kun se ensin raivasi tiensä mereen, tahi on virta sen vähitellen kuluttanut ja kaivertanut, ruvetessaan kuohuamaan sen ylitse, jolloin vuori oli virranuomana, tahi on tuo kova kallio äkkiä särkynyt jonkun väkevän maanjäristyksen kautta, ettei se olisi esteenä Niilin siunaustatuottaville tulville?
Keskellä virtaa, taipaleen matkaa yläpuolla vesi-putousta, suuri näiden ruhjottuja muorien, näiden luonnon jättiläis-raunioiden sylissä, on tuo viehättävän ihana saari Philæ, joka kauniin asemansa tähden on saanut liikanimen: "ihana". Täällä seisoi kerran kuun jumalalle Isissille pyhitetty temppeli, yksi niistä Egyptin mestariteoksista, jotka vielä monien tuhansien vuosien perästä ihmetyttävät maailmaa.
Kaikki ne temppelein rauniot, joita me olimme tilaisuudessa näkemään, olivat enemmän tai vähemmän toinen toisensa kaltaisia, ja selvästi saattoi havaita, että ne kerran oli rakettu saman mallin mukaan. Suuren portin kautta tullaan tavallisesti käytävään, jonka kahden puolin seisoo sphinksejä, kuvaillen hirmuisen suuria leijonia ihmiskasvoilla, hakatut yhdestä ainoasta kallionlohkareesta. Kun olet käynyt näiden sphinksikäytäväin läpitse, tulet niinkutsuttuun propyloniin, temppelin esikartanoin varsinaiseen sisäänkäytävään. Tämmöisenä sisäänkäytävänä on kaksi hirmuisen suurta pyramidinkaltaista kivirakennusta, jotka, samassa kun ne kaunistivat temppeliä, myöskin olivat vartiatorneina. Näiden välissä on vähempi portti. Wähän matkan päässä näiden propylonein edessä seisoi tavallisesti molemmin puolin itse sisäänkäytävää kaksi obeliskia, ja kohta niiden takana kaksi mahtavaa kivistä kuvaa, ikäänkuin vartioimassa temppelin sisäänkäytävää. Propylonin kautta tullaan temppelin esikartanolle, joka on avara nelikulma ja sen seininä ovat ihanat pylväsrivit. Itse piha eli kartano oli tavallisesti tyhjä, ja ainoastaan muutamissa harvoissa temppeleissä näimme pylväskäytävän jäännöksiä, jotka kävivät suoraan yli kartanon propylonista varsinaisen temppelin sisäänkäytävään. Muutamilla temppeliraunioilla oli useampia esikartanoita perätysten, eroitetut toinen toisistaan yhtä monella propylonilla.
Wiimeisen propylonin kautta tullaan vihdoin varsinaiseen temppeliin, johon kuuluu yksi tai useampi neljäkulmainen kammio mahtavilla pylväsriveillä, jotka käyvät tasasuuntaisesti toisesta seinästä toiseen. Kun kaikkein näiden läpitse olet käynyt, tulet temppelin kaikkein pyhimpään siaan (adytum), erääsen vähempään tai isompaan huoneesen, yksinkertaisilla kiviseinillä. Täällä seisoi mahtavia kuvia, esitellen niitä jumalia, joille temppeli oli pyhitetty. Tätä huonetta ympäröi sitten joukko pyhiä kammioita, jotka olivat joko varsin pimeitä tahi valaistut pienillä nelikulmaisilla aukoilla muurissa. Paitsi näitä löytyi siellä täällä vähempiä syrjätemppeleitä ynnä koko joukko käytäviä ja pimeitä maanalaisia kammioita, joiden tarkoituksesta ei tarkoin tiedetä; arvellaan niiden olleen sekä aarreaittoja että vankihuoneita.
Kaikki nämä temppelit olivat ihan täyteen varustetut kuvilla, hieroglypheillä ja merkkikirjotuksilla. Seinät, katot, obeliskit, propylonit, esikartanot, pylväät, vieläpä nuo pimeät, pyhät kammiotkin olivat täyteen kirjaellut. Tämä kaikki yhteensä, vaikka nyt raunioksi rauenneena, ajan hampaan raiskaamana, näytti kuitenkin niin suurellaiselta, että ken kerta sen on nähnyt, ei milloinkaan voi sitä unohtaa.
Isis-jumalan temppelistä Philæn saarella oli jälillä kaksi propylonia ja koko joukko pienempiä kammioita, joista useimmat olivat ihan pimeitä, niin että meidän täytyi käyttää tulta, kun niissä kävimme. Me nousimme noiden molempain propylonien torniin kaitoja kiertorappusia myöten. Tornien ylimmäinen osa oli jonkinlainen laakakatto, josta meillä oli vapaa näkö yli tuon murentuneen temppelin, yli tuon kauniin saaren ja yli sen suurellaisten, jylhäin ympäristöjen. Siellä täällä näky vielä jotenkin eheitä jäännöksiä tuosta entisestä temppelistä ja ne muodostivat korkeain portteinsa, kaunisten pylväskäytäväinsä ja raskasten kivikattoinsa kanssa ikäänkuin toisia temppeleitä erikseen. Muutenkin on koko saari täynnä soraläjiä ja langetessaan murtuneita kivilohkareita. Muutamat palmupuut, joita siellä täällä kasvaa pitkin saarta, olivat viehättävinä vastakohtina tälle hävitykselle, ja Niili-virta, joka kahden puolin virutteli saaren rantoja, kuvasti pinnallaan raunioin katkaistut, kulmikkaat hahmot ja palmujen pyöreät, lehtiset latvat. Näköalaa rajoittivat ylt'ympäri nuo hirmuisen korkeat, rikkiruhjotut kalliot, ja tämä luonto oli laatuansa mitä kauniimpia nähdä saa.