Eräsnä päivänä katselimme me tätä näkyä toiselta taholta. Me läksimme Assuanista varhain aamusella ja ratsastimme borikka-aaseillamme pitkin Niili-virran vasenta rantaa, sivusimme Philæn ja ajoimme sille niemekkeelle, joka hyvän matkan päässä saaresta pistihe ulos virtaan. Täällä tapasimme me eräällä vuorella vanhan moskeijan rauniot ja söimme päivällistä siellä eräässä ikivanhassa salissa, jonka toinen seinä oli luhistunut maahan ja näköala sillä tavoin oli vapaa. Tuolla välkkyi nyt Niili allamme, juosten hiljaa ja rauhallisesti kuin sisämaan järvi; toisella rannalla oli meillä uusi näköala yli kaunisten, suurellaisten vuortemme, joita jo niin paljon olimme ihailleet vastaiselta puolelta, ja tuolla näköalan perällä rehoitti tuo "ihana" Philæ temppeleinensä Niilivirran sylissä.
Alapuolla Philæn kiihtyy Niili-virran juoksu yhä enemmän ja enemmän, kunnes se vihdoin kuohuaa vahtoavana koskena. Philæn ja Assuanin mäkiseltä tieltä olet tilaisuudessa katselemaan tätä kaunista luonnon-ilmettä. Weden putous ei ole erittäin korkea; minulle kerrottiin sen ei olevan yli viiden kuuden jalan korkean, jota en pidä mahdottomana. Siinä löytyy useampia vedenputouksia perätysten, niin että se kokonaisuudessaan näyttää väkevästi kuohuavalta virralta. Koko tämä mahtava koski on täynnä kallioisia luotoja, joiden ympäri tuo vahtoava vesi kuohuaa, sillä aikaa kuin läheiset vuoret kaiullaan vastaavat sen suloiseen kohinaan. Tuntikausia saatat katsella tätä näkyä ja kuullella veden-putouksen omituista ääntä ilman väsymättä siihen.
Noin puolen tunnin matkaa Assuanista erämaahan päin löytyy muutamia granitivuoria, joita matkustajat tavallisesti käyvät katsomassa, sillä siellä ovat vielä kivilouhokset selvästi nähtävänä siltä ajalta, jolloin vanhat Egyptiläiset vielä rakensivat temppeleitänsä. Jokainen obeliski, jok'ainoa granitin lohkare, joka on löytynyt tai vielä löytyy missä hyvänsä Egyptin temppeleistä, on tuotu tästä kaukaisesta paikasta. Wielä voi selvästi nähdä millä tavoin he olivat lahonneet näitä hirmuisia lohkareita. He porasivat koko joukon suuria reikiä vuoreen, toisen toisensa perästä, suorissa riveissä, nämä reiät täytettiin kuivalla puulla, jota sitten valettiin vedellä. Tuo kuiva puu imi vettä sisäänsä ja rupesi paisumaan yhä enemmän ja enemmän, kunnes vihdoin kallionlohkare lohkesi. Siellä täällä näimme suuna irtilohkaistuja kiviä, joita jo oli ruvettu hakkaamaan jonkun temppelin rakennusaineeksi, ja yhdellä paikalla näimme alotetun obeliskin, joka ei milloinkaan voi tulla valmiiksi, vaan viruu nyt siinä hiekan ja soran keskellä, puoliksi hakattuna kalliosta, näyttääksensä jälkimailmalle millä ihmeellisellä tavalla vanhat Egyptiläiset hakkasivat kiveä.
Wastapäätä Assuania löytyy saari nimeltä Elefantine. Siellä on muutamia muistomerkkejä, mutta ne ovat niin harvat ja vähäpätöiset, että ne tuskin ansaitsevat kertomista.
Itse Assuanin kaupungista ei ole paljon sanottavaa; se on muiden arabialaisten kaupungein ja kyläin kaltainen. Sen savikojut ovat matalia eikä juuri ensinkään viehättäviä, sen kadut ovat kaidat ja epäsäännölliset. Kaupunki vastaa entistä Seveneä, joka muinoin oli suuriarvoinen, sillä se oli Egyptin eteläinen rajakaupunki. Tästä kaupungista lausui Herra propheta Hesekielin kautta: Minä tahdon sinun ja sinun Wirtas kimppuun, ja teen Egyptiin maan peräti tyhjäksi ja autiaksi, Sevenen tornista Ethiopian rajaan asti. Sevenen tornista pitää heidän miekalla lankeeman, sanoo Herra, Herra.
Muuan niistä päivistä, kuin me Assuanissa viivyimme, oli sunnuntai. Sattumalta oli silloin useampia matkustajain pursia kokoontunut tälle paikalle. Muutamissa oli amerikalaisia, toisissa englantilaisia vieraina. Me lähetimme edellä puolenpäivän sanan kaikkiin näihin venheisin kysymään niiden matkustajilta, tahtoivatko yhtyä meidän kanssamme yhteiseen Jumalanpalvelukseen. He tulivat melkein kaikki, ja meidän salonkiimme mahtui hädin tuskin meidän vähäinen seurakuntamme, johon kuului kaksitoista jäsentä. Me veisasimme useampia englantilaisia virsiä, jonka jälkeen M:r Pulling piti hyvän saarnan. Tuntui hyvältä saada europalaisten keskuudessa viettää yhteistä jumalanpalvelusta niin kaukaisessa sopessa tässä pimeässä, puolivillissä maassa.
Tammikuun 30 p:nä jätimme me Assuanin ja ulotimme palausmatkaa. Me seisahdimme nyt hyvin usein käydäksemme katsomassa niitä paikkoja, soilla soitakin muinaisjäännöksiä oli nähtävänä.
Ensimäinen paikka, jossa kävimme, oli Kom Ombo, tuo entinen Ombos, jonne saavuimme Tammikuun 31 p:nä. Täällä oli erään temppelin rauniot, jonka Ptolomeus Philometer oli perustanut ja hänen veljensä Phiscon valmistanut. Temppeli oli rakettu juuri virran rannalle, niin että virran vesi melkein virutti sen perustuksia. Kahdet rappuset veivät kahteen propyloniin mutta kaikki nämä olivat niin sortuneet, että tuskin voi saada mitään selvää käsitystä niiden entisestä muodosta. Toinen propyloni oli ihan sorana, toisesta oli vaan toinen torni jälillä. Noiden jättiläis-porttein takana nähtiin vielä osa varsinaista temppeliä pylväskäytäväinsä kanssa, mutta suurin osa siitä oli haudattuna hiedassa. Wirralta katsoen oli tämä temppeli kerran mahtanut ihanalta näyttää.
Se oli pyhitetty kahdelle jumalalle: Aroeris Apollolle ja Savak'ille, jumalalle, jolla oli krokotiilin pää.
Seuraavana päivänä saavuimme me Edfoo'hon, joka on entinen Apollinopolis Magna. Täällä löytyy kaksi temppeliä, joista toinen suuri ja majesteetillinen ja vielä hyvästi säilynyt, toinen niin pieni ja vähäpätöinen, että se melkein katoaa mitättömiin tuon edellisen rinnalla. Nämä temppelit oli rakettu samaan aikaan, kuin Kom Ombossa löytyvä, Ptolomeus Philometerin ja Phiscon'in hallitessa.