Tästä temppelistä on vielä jälillä osa adytumia sekä muutamia pylväsrivejä ja niiden edessä hirmuinen propyloni molempain kartion-kaltaisten torneinsa kanssa, joiden edessä ennen on seisonut kaksi obeliskia ja kaksi istuvaa, kivistä kuvapatsasta. Kaksi näistä obeliskeista on viety Franskan maalle ja seisoo nyt Place de la Concorde'lla Parisissa. Toinen on vielä paikallansa. Ne on hakattu punaisesta granitista ja ovat täyteen kirjotellut hieroglypheillä, jotka ovat hakatut erinomaisen sievästi ja ihmeteltävän syvälle, muutamat aina kahta tuumaa syviksi. Kivikuvista oli jälillä ainoastaan toinen. — Me kävimme toisen tornin huippuun, josta voimme katsella yli raunion, yli koko Luxorin ynnä ympärillä olevan lakeuden, joka täältä ulottui hyvin kauvaksi kahden puolin virtaa. Me seisoimme nyt kenties keskellä sitä paikkaa, jossa ennen Egyptin uljas pääkaupunki oli. Täällä saattoi jokaisesta soraläjästä, jokaisesta musertuneesta rauniosta, jokaisesta ruohonkorresta, joka kasvoi tuon entisen kaupungin alalla, oppia tuntemaan ja tunnustamaan kaiken maallisen suuruuden katovaisuutta.
Tämä temppeli oli pyhitetty sekä Niili-jumalalle että Jupiter
Ammonille, joka jälkimäinen oli Theben ylimmäinen jumala.
Päivänä jälkeen tulomme Luxoriin ratsastimme varhain aamulla Karnak'iin, jonne on noin kolme neljännestä peninkulmaa siitä paikasta, jossa meidän venheemme oli laskettu maalle. Kun lähestyimme temppeliä, näimme etäällä korkean, vahvan kiviportin ikäänkuin hirmuisen suuren riemu-kaarroksen pielinensä. Ennen kuin saavuimme tälle portille, ratsastimme sphinksi-käytävän läpitse, jonka kuvat, vaikka rikkimurtuneina, kuitenkin osoittivat meille, kuinka kaunis, kuinka suurellainen tämä tie kerta oli ollut. Muinoin oli tämä sphinksi-käytävä lähes kolme neljännestä penikulmaa pitkä ja yhdisti Luxorin ja Karuakin temppelit.
Kun saavuimme tuolle mainitulle portille, näimme edessämme mahdottoman suuren joukon raunioita, jotka ottivat tilan, joka oli kolmea, neljää sataa jalkaa leveä ja lähes kahtatoista sataa jalkaa pitkä.
Me ratsastimme sitten vasemmalle kädelle toiselle portille, joka oli itse pää-sisäänkäytävänä tähän kaikkein suurimpaan ja ihanimpaan temppeliin, kuin mailmassa milloinkaan on rakettu. Täälläkin oli portin edessä leveä ja pitkä sphinksi-käytävä. Kun tämän portin kautta ensimäisen kerran katsahdimme sisään temppeliin, seisahduimme kaikki hämmästyksestä, nähdessämme mitä täällä aukeni silmäimme eteen. Korkea, tilava käytävä kävi suoraan läpi raunion, ikäänkuin mahdottoman suuri katu tässä temppelikaupungissa. Ennenkuin menimme edemmäksi, katselimme kauvan tätä kaunista näkyä, joka osoitti meille toisen temppelisalin toisen perästä, melkein niin kauvaksi kuin silmä kantoi.
Kahden puolin itse porttia kohosivat nuo paksut, vahvat kivitornit huimaavan korkealle. Tämän propylonin kautta tullaan erääsen esikartanoon, paljoa suurempaan ja kunnioitusta vaativampaan, kuin mitä ennen olimme nähneet. Se muodosti ison nelikulman, kahden puolin rajoitettuna katetuilla pylväskaytävillä, joiden takana löytyi kaksi syrjätemppeliä. Suoraan poikki tämän kartanon, portista ruveten pylvässalien propyloniin asti, kävi muinoin kaksinkertainen pylväsrivi, joista pylväistä enimmät nyt olivat kokonaan kadonneet. Harvoista jälillä-olevista oli ainoastaan yksi ainoa eheä ja osoitti meille niiden entistä muotoa.
Kun olet käynyt tämän esikartanon läpitse, tulet toisen propylonin kautta erääsen pylvässaliin, joka majesteetillisen suuruutensa tähden voittaa kaikki muut raunio niinhyvin Egyptissä kuin muualla. Tämä sali on 170 jalkaa leveä ja 329 jalkaa pitkä. Sen kattoa kannattaa 134 jättiläispylvästä, joista 12 keskimmäistä, jotka seisovat kahden puolin salin läpikäytävää, ovat noin 80 jalkaa korkeat ja enemmän kuin 30 jalkaa ympärimitaten; toiset ovat vähän pienempiä. Muutamat näistä pylväistä olivat jo kaatuneet, toiset olivat kaatumaisillaan, ja nämä tekivät tuon uljaan raunion ehkä vielä uhkeammaksi.
Wiivyttyämme hyvän hetken tässä pylvässalissa, kävimme läpitse sen osan temppelistä mikä jälillä oli, kulkien yhdestä salista ja temppelikartanosta toiseen, ja niistä olivat muutamat jo kokonaan ruhjoontuneet, toiset vähän paremmin säilyneet. Paljon oli täällä ihastelemista jokaisella askelella, jonka eteenpäin astuimme, mutta liian pitkäksihän venyisi tämä kirjotus, jos koettaisin kertoa tätä kaikkea tyystin.
Kauan katselimme muutamia hirmuisen suuria, kivisiä kuvapatsaita, jotka seisoivat pitkin seinuksia eräässä huoneessa. Kauvan katselimme koko joukkoa suurempia ja pienempiä obeliskeja, jotka uljaasti nousivat luhistuneitten temppelein soraläjistä, joiden kaunistuksina ne ennen olivat olleet. Eräs näistä obeliskeista on suurin, kuin milloinkaan on pystytetty; sen kumppanin on ihmiskäsi joskus väkivaltaisesti murtanut maahan. Se oli kaatuissaan särkynyt useampiin palasiin, jotka nyt osoittamat tuon muinaisen pylvään hirmuista suuruutta. Muutamin paikoin oli hävitys kauhistava; koko avarat osat tuosta suuresta temppelistä eivät voineet meille muuta näyttää kuin soraläjiä.
Kun koko raunion läpitse olimme kulkeneet, tulimme toiselle portille, joka oli melkein samannäköinen kuin se, jonka kautta olimme sisään tulleet. Me luimme viisi näitä hirmuisia jättiläisportteja, kaksi sillä sivulla, joka antoi Luxoria päin, tahi joka kerran viittasi itse Thebeä kohden, ja yhden kullakin noista jälillä olevista kolmesta.