Tämän arvaamattoman suuren temppelirakennuksen valmistus on vaatinut useampain polvikuntain työtä. Sen voi selvästi nähdä niiden eri kuningasten nimistä, jotka on hakattu raunion eri osiin. Wanhin näistä nimistä on Ositarsin I, se Pharao, jonka arvellaan hallinneen Josephin aikana. Tämä osa rauniota on siis noin kolmentuhannen kuudensadan vuoden vanha. Seuraavat kuninkaat ovat sitten jälistäpäin vähitellen rakentaneet yhden osan toisensa perästä ja kaunistaneet sitä kokonaisuudessaan. Thatmes III:s, se Pharao, jonka hallituksen aikana Israelin lasten luullaan lähteneen ulos Egyptistä luvattuun maahan, ja joka kuningas sotajoukkonsa kanssa hukkui Punaiseen Mereen, laitatti useampia uusia rakennuksia ja laajensi temppeliä melkoisesti (Russell'in Ancient and Modern Egypt, s. 211). Osiris, suuri valloittaja ja Nemeses II, arvattavasti sama kuin tuo kuuluisa Sesostris, kaunistivat ja laajensivat temppeliä suuressa määrässä. Edellinen rakennutti tuon suuren temppelisalin 134 pylväällään. Remeses II:sen poika jatkoi isänsä työtä ja rakensi lisään tuon hirmuisen suuren esikartanon ynnä tuon jättiläis-propylonin ja pystytti sphinksit sen eteen. Sitten ovat useat muut kuninkaat kaunistaneet tämän merkillisen rakennuksen eri osia, kunnes se vihdoin kaikkein eri kammioinsa kanssa oli yhtenä ainoana temppelinä.
Se jumala, jota kerta tässä temppelissä palveltiin, oli Jupiter Ammon, eli No Ammon, joksi häntä myöskin kutsuttiin.
Kuljettuamme useat tiimat edes takaisin näiden merkillisten raunioin keskellä, palasimme takaisin purteemme sillä aikomuksella, että vielä kerran kävisimme katsomassa tätä ihmeellistä temppeliä, ennenkuin jätimme Theben. — Me panimme sen toimeen eräsnä iltana, sittekuin ensin purressamme olimme juoneet teetä. Aurinko oli jo muutamia tunteja sitten laskenut ja täysikuu kumotti korkealla taivaalla ja levitti lumoavaa valoaan yli tuon muistorikkaan seudun. Me ratsastimme Karnak'iin erään oppaan kanssa, joka oli varustettu pitkällä keihäällä, jolla hän suojeli meitä koirilta niissä arabialaisissa kylissä, joiden kautta meidän oli kulkeminen.
Kun olimme ehtineet rauniolle, nousin minä erääsen noista vahvoista torneista, jotka seisovat molemmin puolin temppelin pääporttia. Ja täältä, tältä ylhäiseltä asemalta, katselimme me yöllistä maisemaa, luonnollista kuutamokuvausta, jota taitavimmankaan maalarin penseli ei voisi oikein heleillä väreillä osoittaa; kuinka voisi siis minun heikko kynäni kuvailla sitä!
Ylt'ympäri meitä vallitsi jo yön hiljaisuus. Lavea, hedelmällinen lakeus levisi kahden puolin. Koko joukko kyliä näkyi siellä täällä hajallaan lakeudella, ja niistä välkkyi useampia valkeita. Lasten kirkuna ja koirien haukunta, joka silloin tällöin noista kylistä kuului korviimme sekä yhden ja toisen kiven kolina, jonka jalkamme sysäsi pois asemaltaan alas syvyyteen, olivat ainoat äänet, jotka häiritsevät luonnon juhlallista hiljaisuutta.
Kuun eksyttävässä valossa, joka muodosti kaikkialle kaikenlaisia haaveellisia varjoja, hahmoitti tuolla jalkaimme alla No Ammonin ihanan temppelin rauniot. Mikä suuruus ja mikä hävitys! Wastapäätä meitä esikartanon toisella puolella näkyi suuria vuorenkaltaisia soraläjiä, kahden tornin jäännökset, jotka ennen olivat olleet saman näköiset kuin se torni, jonka huipussa me nyt seisoimme. Tuolla, noiden soraläjien takana, tuo hirmuisen suuri pylvässali vielä seisovien, kaatumaisillaan olevain ja kaatuneitten pylvästensä kanssa, ja vielä etäämpänä nuo vielä jälilläolevat obeliskit keskellä paljaita soraläjiä, ja kaiken tämän takana adytum, temppelin pyhin paikka, joka nyt oli tyhjä, mutta jota kerran Jupiter Ammonin kuvapatsas kaunisti.
Täällä voi nähdä kuinka "oikea Jupiter Ammon, El Amunah, totuuden Jumala, oli antanut oikeuden käydä Yli Egyptin jumaloin ja erittäinkin yli tämän Hänen väärän kuvansa, yli epäjumalankuvan maailman suurimmassa temppelissä. Hiljaisuus vallitsee sen kartanoissa, Noon paljous on hävitetty".
Kun katselin kaikkia näitä temppelikartanoita tai käyskentelin niiden raunioilla tyynellä, kuuvaloisella yöllä, tuntui minusta hyvin oudolle aatella, kuinka vuosituhansia takaperin pitkät saattojoukot juhlallisesti kulkivat näiden salien läpitse, kuinka täällä vahvat laulukunnat korottivat äänensä ja runsaita uhreja annettiin jumalalle, joka ei enää ole olemassa. Nyt on hiljaista tällä sialla, salit ovat jätetyt kylmille, kansa, joka juhlapuvussa otti osaa saattokulkuihin, ylistysveisuihin ja uhreihin, lepää nyt pitkää untansa noissa hirveän suurissa vuorihaudoissa tuolla Niili-virran toisella rannalla, ja jumala itse, tuo äänetön kivinen kuva, viruu nyt särjetyillä jäsenillä, muserrettuna jossakin lahonneen jättiläisasuntonsa soraläjän alla.
Kuitenkin tulee ihmetellä sitä uutteruutta ja niitä kustannuksia, millä vanhat Egyptiläiset koristivat jumalainsa temppeleitä. He eivät tunteneet totuuden Jumalaa, Kaikkivaltiasta, armiasta, joka ei asu ihmisten käsillä tehdyissä temppeleissä, jota eivät mitkään muut kaunistetut asunnot tyydytä kuin köyhäin syntisten sydämet, puhdistetut sovituksen verellä ja pyhitetyt Hänen omalla Hengellänsä.
Luxor ja Karnak lepäävät Niili-virran itäisettä rannalla; mutta Thebe ulottui kerran sekä virran itäiselle että läntiselle puolelle ja on jättänyt muistomerkkejänsä Niilin kummallekin rannalle. Kun muutaman ajan olimme idänpuolista rantaa katselleet, käytimme siis ne päivät, jotka vielä Thebessä viivyimme, niiden muistomerkkien tarkastelemiseen, jotka olivat virran läntisellä rannalla.