Kahden tiiman matkan päässä itäänpäin Kairosta löytyi muinoin ihana Heliopolis (auringon kaupunki). Se on nyt kadonnut, ja ainoa muistomerkki, joka vielä on jälillä osoittamassa sen asemaa, on eräs obeliski, joka kerran kaunisti auringolle pyhitetyn temppelin sisäänkäytävää. Wähän matkaa tästä obeliskista löytyy kaivo, jota sanotaan auringon lähteeksi, eikä juuri etäällä siitä seisoo vanha puu, jonka juurella, niinkuin taru kertoo, pyhä perhe lepäsi pakomatkallaan Palestinasta Egyptiin.
Noin penikulman matkaa etelään päin Kairosta oli muinoin Memphis, joka Theben jälkeen tuli Egyptin pääkaupungiksi. Tämäkin kaupunki on kadonnut maan päältä, ja maahan lahistunut hirmuinen kivinen kuvapatsas ynnä jotkut suuret kivet ovat sen ainoat jäännökset. Paikalla, jossa kaupunki ennen seisoi, kasvaa nyt tiheässä palmupuistoja — ja karja käy laitumella musertuneen Memphiin tomusta nousemassa ruohostossa.
Tuo vanha, voimallinen Egypti on nyt ainoastaan hämäräisenä, ikivanhana muistona. Se on kasvanut, kukoistanut ja kadonnut, ennenkuin meidän aikuiset voimalliset valtakunnat saivat perusteensakaan.
Tämä maa on herättämä suurta osanottoa, syvää haikeutta matkustajassa; sillä sen rajain sisässä lepää mainio muinaisuus ikäänkuin haudattuna, ja se säilyttää povessaan suuren kadonneen kansakunnan. Nuo murtuneet rauniot ovat hirmuisten hautapatsasten kaltaisia, joiden himeät kirjoitukset kertovat mitä nuo vanhat edesmenneet Egyptiläiset ovat olleet, mitä jumalia he ovat palvelleet ja mitä mainioita töitä he ovat tehneet.
Wiides luku.
Erämaassa-matkustuksen alku.
Kairosta aioimme Jerusalemiin, mutta olimme kahdella päällä minkä tien valitsisimme, sillä kolme tietä vie täältä Pyhään Maahan. Yksi menee Alexandrian kautta meritse Joppe'en ja sieltä Jerusalemiin, johon matkaan kuluu neljä tai viisi päivää. Toinen läpi erämaan suorastaan Hebron'iin Jerusalemiin, jota matkaa kestää neljätoista päivää. Ja kolmas, pisin tie, menee niinkutsutun pitkän korven läpitse Suezin, Sinain ja Hebronin kautta Jerusalemiin, joka matka vie lähes kuukauden ajan. Niin hyvin minä kuin matkakumppanini toivoimme halulla saada matkata tätä viimeksimainittua tietä, joka oli kaikkein viehättävin; mutta tämä retki ei ole mikään helppo tehtävä. Moni koetti luovuttaa meitä tästä aikomuksesta, kuvaten tätä matkaa sangen määrälliseksi, toiset taasen kehoittivat meitä siihen kaiken mokomin, vakuuttaen sen olevan mitä suloisimpia matkoja, joita tehdä voidaan. Muutaman päiväisen miettimisen perästä teimme viimein päätöksemme. Me tutustuimme nimittäin kolmen amerikalaisen kanssa, jotka aikoivat samalle matkalle, ja koska he olivat taipuvaiset yhtymään meidän seuraamme, päätimme matkata yhdessä heidän kanssa. Nämä amerikalaiset olivat: eräs jumaluusopin tohtori, herra Nickels, herra Moor — jotka molemmat olivat iällisiä miehiä, 50 ja 60 vuoden vaiheilla — sekä herra Doughty, joka oli vähän yli kahdenkymmenen. Mitä enemmän näitä miehiä tulimme tuntemaan, sitä suuremmassa arvossa rupesimme heitä pitämään, ja pidimme itseämme onnellisina, että olimme löytäneet semmoista seuraa semmoiselle matkalle. Moni käy Sinailla ja pyhässä maassa enemmän uuteliaisuuden tähden, nähdäksensä näitä paljon ylistettyjä paikkoja, kuin pyhästä halusta, saadaksensa käydä samoilla paikoilla, jossa hänen Jumalansa on ilmestynyt, jossa hänen Vapahtajansa on työtä tehnyt, kärsinyt ja kuollut. Semmoinen halu löytyi kumminkin kahdella meidän matkakumppaneistamme, ja me tunsimme itsemme kiitollisiksi Jumalaa kohtaan, että Hän oli saattanut meidät heidän pariinsa.
Useimmat niistä, jotka lähtevät tälle retkelle, suostuvat jonkun kuljettajan kanssa, että hän vie heidät erämaan läpitse ja hankkii kamelit, teltit, muonan ja kaikki mitä matkalla tarvitsevat, joko määrättyä palkintoa vastaan koko retkellä kerrallaan tahi joka päivältä erältään. Kuljetusmaksu on silloin tavallisesti hyvin kallis, aina puoleen-kolmatta englantin puntaan päivässä hengeltä.
Me emme seuranneet tätä tapaa, vaan järjestimme valmistuksemme toisella lailla. Me vuokrasimme itse kamelimme, ostimme telttimme, muonavaramme j.n.e., ja palkkasimme kuljettajan määrättyyn hintaan kuukaudelta. Hän seurasi muassa vaan meidän palvelianamme ja tulkkinamme. Paitsi tätä pestasimme me kokin ja passaajan. Tällä tavoin tuli matka paljoa halvemmaksi. Tämän neuvon antoi meille t:ri Nickels joka tyystin oli nämä seudut tutkinut ja jonka opettajana oli ollut eräs t:ri Robinson; ja tämä viimeksimainittu oli retkeillyt paljon sekä erämaassa että Palestiinassa ja on antanut painosta hyvin ansiollisen, kolmea suurta niosta vahvan kirjan matkoistaan.
Me suostuimme erään Beduini-Sheikin kanssa, että hän hankkisi meille kameleja määrättyyn hintaan kappaleelta, ja että hän itse seuraisi myötä, varjellaksensa meitä niiltä eri Beduini-heimoilta, joiden alueiden läpitse aioimme matkata.