Erämaassa matkustuksen jatkoa.
Me viivyimme vielä maanantainkin Suez'issa, sillä meillä oli yhtä ja toista toimittamista Sheikkimme kanssa täkäläisten Turkin hallitusmiesten edessä.
Me emme sentähden jatkaneet matkaamme, ennenkuin vasta tiistaina 13:tena päivänä. Silloin purjehdimme yli Suez'in lahdekkeen Aasian rannalle ja odotimme siellä kameleitamme, jotka kiersivät lahden ympäri.
Puolipäivän aikaan tulivat kamelimme perille, jolloin me pitkitimme matkaamme, ja saavuimme muutaman tiiman kuluttaa erääsen oasiin, nimeltä Ayun Mosa. Täällä löytyi useita lähteitä, joita sanottiin "Moseksen lähteiksi", ja tällä paikalla kasvoi palmuja sekä muita puita. Me pystytimme tähän leirimme yöksi, ja olipa varsin hyvä että saimme seisahtaa niin varhain, sillä tuuli puhalsi jotenkin vahvasti ja oli meille varsin vastainen.
Seuraavana päivänä pitkitimme matkaamme yli avaran hietalakeuden, ja tämä päivämatka oli kenties raskahin kaikista; sillä koko päivän kesti tuima, myrskyn-kaltainen tuuli. Hieta lensi kuin lumi meidän talvipäivinä, niin ettemme voineet nähdä pitkälle eteemme. Tuo hieno hieta tunkihe silmiin ja kirventeli pahasti, vaikka me peitimme kasvomme hunnulla, varjellaksemme itseämme. Matkaa voitiin kuitenkin pitkittää koko päiväkausi; me seisahdimme illalla tavalliseen aikaan ja pystytimme leirimme erään töyrään varjoon, jolta toivoimme jotakin suojaa tuulta ja lentävää hiekkaa vastaan. Auringon tehdessä laskua, taukosi toki tuuli, niin että saimme kauniin ja tyvenen ehtoon, jonka me tosiaankin pidimme suuremmassa arvossa kuin tavallisesti, semmoisen päivän perästä kuin tämä oli ollut.
Seuraavana päivänä kävi meidän matkamme vähän epätasaisemman seudun läpitse ja etäällä näimme kauniita, hämäräisiä törmiä. Päivän päälle sivusimme erään paikan, nimeltä Mara. Täältä löysimme muutaman töyrään kukkulalta lähteen, jonka vesi oli katkeran suolaista. Töyräan alla näimme tuoreita hyenain jälkiä. Pedot olivat luultavasti edellisenä yönä käyneet lähteellä juomassa.
Tälle paikalle tulivat Israelin lapset, kun lähdettyänsä Suezista kolme päivää olivat kulkeneet Surin korvessa, löytämättä mitään vettä. Kun tulivat Maraan, eivät voineet he juoda siellä löytyvää vettä, sillä se oli sangen katkeraa, jonka tähden tämän paikan nimikin on Mara. Siellä napisi kansa Mosesta vastaan ja sanoi: "Mitä me juomme? Hän huusi silloin Herran tykö, ja Herra osotti hänelle puun, jonka hän heitti veteen, ja vedet tulivat makiaksi".
Sieltä matkustavat Israelin lapset edemmäksi ja tulivat Elimiin. Siellä oli kaksitoista vesikaivoa ja seitsemän kymmentä palmupuuta; siellä sijoittivat he itsensä vetten luoksi.
Saman päivän illalla, jolloin Maran olimme jättäneet, saavuimme mekin tälle paikalle. Wielä löytyi siellä useampia lähteitä ja koko joukko palmupuita, ja me pystytimme sinne leirimme lähelle vettä.
Omituiselta tuntui sillä tavoin seurata Israelin lasten matkaa erämaassa, ja raamattu oppaana etsiä heidän jälkiänsä korvesta. Tästä syystä tuntui erämaa minusta melkein vanhalle tuttavalle, hyvälle ystävälle. Usein luin jo lapsuuden aikana halulla ja kummastuksella niitä ihmetöitä, joita Jumala täällä teki, ja nyt sain minä lukea kaikki nämä tapaukset juuri samoilla paikoitta, jossa ne olivat tapahtuneet.