Wietettyämme muutaman päivän Kyöpenhaminassa, matkasimme rautatietä
Korsör'iin, sieltä höyryveneellä Kiel'iin, ja sitten rautatietä
Hampuriin.
Täältä pitkitettiin matkaa Saksanmaan läpitse, jossa viivyimme päivän, kaksi, yhdessä ja toisessa kaupungissa. Berliinissä, jonne saavuimme varhain eräänä sunnuntai-aamuna, kävimme kuulemaan erästä kuuluisata saarnamiestä, pastori Knak'ia, ja harvoin olen kuullut semmoista saarnaa, kuin silloin kuulla sain; niin sydämellinen, innokas ja väkevä se oli.
Seuraavana päivänä kävimme pastori Knak'in luona ja vietimme hänen seurassansa monta kallista hetkeä. Hän näytti olevan oikean evankelisen opettajan perikuva, jonka sekä sanat että olento oli elävä saarna ristiinnaulitusta. Ikävyydellä ja kaipauksella sanoimme me hänelle vihdoin jäähyväiset ja pitkitimme matkaamme.
Matkalla Berlinistä Leipzig'iin sivusimme me hyvin läheltä Wittenberg'in — sen kaupungin, jos Lutherus eli, ja näimme illan hämärässä sen kirkon tornit, jonka portin päälle tuo suuri uskonpuhdistaja löi tunnetut väitteensä katolisen kirkon erehdyksiä vastaan.
Wähän ajan perästä senjälkeen matkasimme yli Breitenfeld'in ja
Lützen'in tappelukenttäin, joilla esi-isämme kolme-kymmen-vuotisen
sodan aikana saivat kaksi loistavaa voittoa, ja jossa suuri Kustaa
Adolfimme kaatui.
Leipzigissä tulimme tutuiksi useain armollisten miesten kanssa, joiden joukossa oli t:ri Besser, tunnettu hyvän piplia-teoksen ulos-antajana, jota teosta myöskin on ruvettu ruotsiksi kääntämään, sekä t:ri Graul, erään lähetyslaitoksen esimies. Hänen kodissaan tapasimme me viisi ruotsalaista, joita valmistettiin tuohon tärkeään lähetyssaarnaaja-ammattiin.
Leipzigistä matkasimme me Dresden'iin, jossa kävimme katsomassa sitä kuuluisaa taulu-kokousta, sitä yhtä kuuluisata "Wihreää holvia" suunnattomine aarteineen, sekä useita muita kalliita kokouksia.
Matkalla Dresden'istä Prag'iin kuljimme sen ihanan vuoriseudun läpitse, jota nimitetään Saksilaiseksi Schveitz'iksi. Täällä seurasi rautatie hyvän matkaa Elbe-virran vasenta rantaa, ja molemmin puolin kohosi hirmuisia vuorentörmiä, toinen toisensa ylitse, aina siintämään etäisyyteen asti. Milloin olivat vuoret peitetyt viiniköynnöksillä ja metsillä, näyttäen penkeren-tapaisilta puutarhoilta ja puistoilta, milloin olivat ne taasen ihan alastomat ja kohosivat korkeuteen kuin suunnattoman suuret luonnolliset linnoitukset. Tämän ihanan alppimaan läpitse kiirehti nyt tuo nopsajalkanen höyryhepo, vetäen perässään pitkän junan vaunuja, eikä mikään estänyt sen kulkua. Toisinaan olimme syvän lakson pohjassa, ylt'ympäri ympäröittyinä korkeilta vuorilta, josta ei näyttänyt olevan mitään uloskäytävää; mutta höyryveturi löysi aina semmoisen, joko kiertämällä jotakin jyrkkää kalliota, tahi ajamalla suoraan läpi hirmuisen vuoren jotakin mahtavaa tunnetta myöten. On todellakin ihmetteleminen sitä suurta keksintöä, että yhdellä ainoalla pienellä höyrhveturilla voidaan kuljettaa pari kolme-kymmentä suurta vaunua, matkustajilla ja tavaroilla lastattuna, vahvinta vauhtia yli korkeuksien ja laksoin, läpi hirmuisten vuorten ja suoraan poikki leveäin virtain.
Pragissa viivähdimme muutamia päiviä. Se oli vanhan-aikuinen, viehättävä kaupunki, monella muistomerkillä muinais-ajoista. Eräällä vuorentörmältä, Hradschin, joka kohouu kaupungin yhdestä kulmasta, on ihana näkö-ala yli kaupungin ja sen lähiseudun. Heti törmän juurella näkyy hirmuisen suuri vanhanaikuinen rakennus; se on Wallenstein'in palatsi, tuon suuren itävaltalaisen sotapäällikön kolmekymmen-vuotisen sodan aikana; kappaleen matkaa etäämpänä juoksee Moldau (yksi Elben lisäjokia) suoraan läpi kaupungin, ja sen joen ylitse vie kaksi suurta siltaa, joista toinen on sievä, suljakka rippuva-silta, nykyajan rakennustapaa, toinen vanha suurellainen kivisilta, koristettu koko joukolla muotokuvia keskiajalta. Tätä siltaa yrittivät ruotsalaiset rynnäköllä saada valtaansa, kun he kolmekymmen-vuotisen sodan loppupuolla olivat valloittaneet toisen puolen kaupunkia; mutta se ei heille onnistunut. Toisella puolella virtaa näet sitten muun osan kaupunkia monen kaunisten rakennustensa ja korkeain kirkkotorniensa kanssa, ja tuolla näköalan perässä kohouu kauniita suurellaisia vuorentörmiä, niin kauaksi kuin silmä kantaa. Todellakin ihana näky, jota me katselimme juuri kun laskevan auringon säteet sitä valaisivat.
Pragista kulki matkamme sitten Wien'iin, joka on muhkea kaupunki viehättävän ihanilla ympäristöillä, joista me kävimme katsomassa tuota suloista Schönbrunn'ia, erästä keisarillista huvilinnaa, jossa Napoleon I:llä oli pääkortteerinsa vv. 1805 ja 1806, sitte kun hän oli valloittanut Wienin. Muuten oli kaupunki jotenkin muiden Europan mantereella olevien suurempain kaupungein kaltainen.