Me viivyimme täällä koko tiistain, noustaksemme eräälle korkealle vuorelle, nimeltä Serbel, lähellä sitä oasia, johon me olimme leirimme pystyttäneet.
Serbel on yli 7000 jalkaa korkea, ja lähes neljä tiimaa kesti, ennenkuin olimme sen harjalla. Tämä vuori ynnä itse Sinai ovat merkillisimmät kohdat tällä niemellä. Se kohouu korkealle yli tuon ympäröivän vuoriseudun. Sen harja on jakautunut useampiin korkeisin huippuihin, jotka näyttävät nousevan pystysuorasti ilmaan ja ovat eroitettuina toisistaan syvillä uurroksilla.
Warhain aamulla läksimme leiristämme, noustaksemme vuorelle. Me ratsastimme ensin kameleillamme noin tiiman matkan yli korkeain ja jyrkkäin kiviraunioin, vuoren juurelle asti. Sitte rupesimme kiipeemään ja monta sangen raskasta hetkeä kului, ennenkuin vihdoinkin pääsimme kukkulalle. Hyvin usein oli meidän pysähtäminen, levätäksemme ja kootaksemme uusia voimia. Tie oli toisinaan niin jyrkkä ja täynnä pienempiä ja isompia kiviä, että näytti melkein mahdottomalta päästä edemmäksi. Kappaleen matkan päässä ylhäällä vuoren sivulla tapasimme kirkkaan vuorilähteen, jonka äärellä lepäsimme hyvän tuokion ja virvottelimme itseämme sen raittiilla vedellä. Lähes neljä-tiimaisen matkustuksen perästä saavuimme vuoren korkeimman kukkulan huipulle. Me olimme silloin jotenkin uuvuksissa, niin että istuimme hyvän hetken ja levähdimme, ennenkuin rupesimme katselemaan tuota vuorista, jylhää seutua, joka nyt leveni melkein meidän jalkaimme alla. Näköala tältä korkealta vuorenhuipulta palkitsi kyllin sen vaivan, minkä sinne kiipeäminen oli maksanut. Nuo ympärillä olevat vuoret, joita ennen syvistä laksoista olimme katselleet ja joita olimme pitäneet mahdottoman suurina, näyttivät nyt tältä ylhäiseltä asemalta pieniltä, mitättömiltä kummuilta, ja etäältä näimme tuon äärettömän hieta-ulapan levenevän pohjaan ja koilliseen päin. Tämän lakeuden kautta oli meidän tiemme kulkeva Pyhään Maahan, kuin ensin olimme matkanneet tuon mahtaman vuoriseudun läpitse, joka nyt varsin hämärästi häämötti tuolla etäällä etelässä. Niin! täältä näimme ensimäisen kerran sen merkillisen vuoren, jota niin suuresti olimme halanneet nähdä ja jonka tähden olimmekin lähteneet tälle pitkälle matkalle erämaahan. Niinkuin Serbel tässä kohosi noiden ympärillä olevain vuorten yli, niin nousi Sinai tuolla etäällä yli läheisyydessään olevan vuori-maiseman, ja me näimme sen täältä ihan selvästi, vaikka olimme enemmän kuin päiväkauden matkan päässä siitä. Lännessä päin meistä näkyi vielä kerta Punainen meri, jonka vastaiselta rannalta Egyptin vuoret kohosivat, niin että me olimme tilaisuudessa vielä luomaan silmäyksen hyvästijätöksi sille maalle, jossa olimme viettäneet niin monta kallista päivää.
Oli ehkä vielä vaikeampi astua alas Serbeliltä, kuin ylösnouseminen oli ollut, ja tunsimme itsemme hyvin kiitollisiksi, kun kaikki taasen terveinä istuimme telteissämme.
Illalla saivat meidän Beduinimme vieraikseen koko joukon Beduineja näiltä tienoilta, ja hyvin omituista oli nähdä näiden mustanruskeain, aseilla varustettuin miesten istuvan koossa ympäri ison valkean, jonka kuumassa tuhassa he kypsensivät leipäänsä ja valmistivat illallisatriaansa, pakisten vilkkaasti ja korkealla äänellä. Yhellä heistä oli jonkinlainen yksikielinen viulu, jolla hän soitti ja lauloi samassa, ilahduttaaksensa kumppaneitansa. Me istuimme hyvän aikaa tuoleillamme teltteimme edessä katsellen tätä erämaan elämää. Seuraavana päivänä matkasimme yhdeksän tiimaa ja sioitimme leirimme erääseen laksoon, kuuden tiiman matkan päässä Sinaista, ja toisena päivänä, joka oli tuorstai Maaliskuun 22:s päivä, saavuimme mainitulle vuorelle. Kun tie oli tehnyt polven ja minä viimeinkin sain Sinain näkyviini, en voinut kääntää silmiäni siitä pois koko sillä ajalla, joka vielä kului, ennenkuin sen saavutimme. Wuoren edessä levisi mahdottoman suuri ylhäinen tasanko, joka ulottui aina vuoren juurelle asti. Tältä lakeudelta katseli vapiseva Israel Jumalan ihmeitä, jotka tapahtuivat tuolla korkealla vuorenhuipulla, ja kuuli Hänen äänensä, kun Hän julisti heille lakinsa. Täällä rupesivat he pelkäämään ja pakenivat, siirtyen taaemmaksi.
Minkä suurellaisen näyn lie tämä korkea, jylhä vuori monien kukkulainsa kanssa silloin tarjonnut, kun Jehova astui alas sen päälle tulessa ja kun nuo kovat harmaat kalliot vapisivat Hänen jalkainsa alla ja suitsivat ja savusivat kuin pätsi ja jolloin taivaallisten pasunain ääni enemmän ja enemmän eneni, kunnes Jumala vihdoin julisti jumalallisen lakinsa.
Tätä suurta tapausta aattelin sydämessäni, kun vitkalleen keikuin edespäin kamelini selässä yli suuren lakeuden, kunnes me viimein saavuimme tuon halatun vuoren juurelle.
Muutamassa kapeassa laksossa, jota Sinain vuoret joka taholta ympäröivät, on kreikkalainen luostari, johon matkustajat voivat majaantua. Siinä tapauksessa on ainoastaan tarpeesen hankkia itsellensä lupakirja kreikkalaiselta pispalta Kairossa. Muutamat asuvat mieluisemmin telteissään luostarin ulkopuolella, mutta me puolestamme majoitimme itsemme luostariin, saadaksemme asua edes muutaman päivää varsinaisissa huoneissa.
Sinain luostari on oikea oasi erämaassa-matkustavalle. Suloinen levon ja turvallisuuden tunne valtaa hänet, niinpian kuin hän astuu muurien sisään — tunne, jota ainoastaan se voi käsittää, joka on kokenut tämän pitkän ja vaarallisen matkan vaivoja, kulkeissaan läpi aution maan, jossa ainoastaan villit Beduinit ovat hänellä seuralaisina.
Tämä oli ensimäinen kerta kuin olin luostari-muurien sisäpuolla, ja vaikka ilma siellä tuntui rasittavalta, oli kuitenkin suloista levähtää täällä tuon väsyttävän matkan perästä erämaassa. Siellä eleli noin kaksi- eli kolmekymmentä munkkia kokonaan eroitettuna muusta mailmasta. He viettivät aikaansa hoitamalla luostarin puutarhoja ja pitämällä tiheään jumalanpalveluksia rikkaasti koristetussa luostarikirkossaan.