Minä jätin vihdoin tuon pyhän paikan kiitollisuuden ja kaipauksen tunteilla. Olin suuresti kiitollinen sydämessäni, että olin saanut nousta tälle pyhitetylle muistorikkaalle vuorelle, mutta kaipauksella jätin sen, sillä aika oli ollut niin lyhyt. Jos olisin voinut, olisin seisahtanut ajan juoksun. Semmoisia hetkiä ei usein eläessään saa kokea. Itse paikka, sen juhlallinen hiljaisuus, sen ihana jylhyys ja vihdoin sen suuret muistot — kaikki tämä ylensi mielen Jumalan tykö.
Meidän oli kuitenkin jättäminen tämä kallis paikka, ja muutaman tiimaisen vaivalloisen matkustuksen perästä saavuimme takaisin luostariimme. Lauantaina 24:tenä päivänä kävimme katsomassa useita lähitienoilla olevia paikkoja, esimerkiksi sitä kalliota, johon Moses löi sauvallaan, niin että vesi juoksi siitä, paikkaa, jossa maa aukeni ja nieli Korah'n, joka kapinoitsi Mosesta vastaan j.n.e., mutta epäiltävää on, oliko oikein osattu yhteenkään näistä paikoista.
Seuraavaa päivää, joka oli sunnuntai, 25:s päivä Maaliskuuta, en voine unohtaa, vaikka eläisinkin kuinka kauvan. Tavallista juhlallisempi oli sabbatin aamu tällä paikalla, jossa Jumala itse pyhitti sabbatin.
Me olimme täällä ihan yksinämme, eroitettuina muusta mailmasta avarain erämaiden kautta, ja lepopäivän rauhallisuus oli niin täydellinen, että sitä häiritsi vaan silloin tällöin joku tuulen-leyhkä, joka humisi Sinain kukkuloilla ja täytti sen laaksot suloisella huminalla. Todellakin ihana, juhlallinen Sunnuntai.
Seitsemäs Luku.
Erämaassa-matkustuksen loppu.
Maanantaina, Maaliskuun 26:tena päivänä, sälytimme jo varhain aamulla kapineemme säkkeihin ja varusteleimme lähtöön. Ilman kaipausta emme jättäneet mukavia asuntojamme, alottaaksemme uudestaan erämaassa matkustusta, jonka vaivoja ja vaaroja muutamia viikkoja jo olimme kokeneet. Kuitenkin elähytti ja ilahutti meitä se aatos, että nyt ohjasimme kulkumme suoraan Pyhää Maata kohden, jonka rajoille toivoimme pian pääsevämme.
Me emme enää tulleet käyttämään samoja kameleita, kuin meillä Kairosta oli ollut, sillä kohta tänne tullessamme olimme tilanneet noilta lähitienoilta asumilta Beduineilta uusia. Varhaiseen aamulla oli sentähden noin 25 Beduinia kokoontunut luostarimuurin ulkopuolelle neljän, viiden kymmenen kamelin kanssa. Kaikilla näillä Beduiinilla oli nimittäin sama tie kuin meillä ja he yhtyivät meidän karavaniimme sekä paremman turvallisuuden vuoksi että myöskin ansaitakseen jotakin vouraamalla meille kameleitansa.
Kun kaikki kapineemme olivat säntillänsä, laskettiin ne alas eräästä aukosta luostarin muurissa ja niiden perästä me itse. Muurin korkeus oli noin 30 jalkaa. Paitsi tätä jotenkin epämukaista sisäänkäytävää oli luostarilla myöskin toinen, nimittäin pieni ahdasmainen takaportti, joka kokonaan oli raudoitettu paksuilla rautalevyillä. Kaikkiin näihin varokeinoihin oli ryhdytty luostarin puolustukseksi saaliinhimoisia Beduineja vastaan.
Kun kaikki kapineemme oli laskettu alas, syttyi kova kahakka Beduinein kesken, sillä jokainen tahtoi kuormittaa kamelinsa, ansaitaksensa jotakin. Tamaroitamme revittiin säälimättä sinne tänne, niin että meidän oli käsin käyminen väliin, varjellaksemme kapineitamme turmeltumasta.