Pyhissävaeltajat luulevat tällä tulella olevan ylenluonnollisia omaisuuksia, se poistaa synnit, vaan ei vahingoita ruumista, ja minä näinkin useain heistä heiluttavan tulenliekkiä kasvoillansa, kunnes tulivat ihan mustiksi. Ne, joilla oli lapsia muassa, tahtoivat myös polttamalla poistaa synnit heistä, ja lapset, parkuvat täyttä kurkkua, liekin heitä koskettaissa.
Minulla oli paikkani keskellä muutamia katolisia pappeja, jotka koko ajan voivottelivat tuota pakanallista juhlaa vaikka heidän oma kirkkonsa neljäkymmentä vuotta takaperin itse oli osallinen samoissa kemuissa ja vieläkin viettää yhtä pakanallisia juhlia kuin tämä.
Me jätämme nyt Jerusalemin muutamaksi päiväksi, palataksemme sinne taasen takaisin, tehtyämme ensin vähäisen matkan ulos kaupungista. Paljon on vielä sanomista tuosta pyhästä kaupungista, mutta jätämme sen takaisintuloomme asti. Joka kerta kun ulkoretkiltämme palasimme Jerusalemiin ja silloin näimme kaupungin joltakin toiselta taholta, tuntui se meistä yhä enemmän ja enemmän vanhalta tuttavalta, rakkaalta ystävältä, joka tuli meille aina mieluisemmaksi ja tutummaksi jota useammin sen uudestaan näimme, ja toivon että lukijan käy samoin seuratessansa meitä meidän matkoillamme näillä pyhillä paikoilla.
Yhdeksäs Luku.
Matka Kuolleelle merelle, Jordanille ja Jerikoon.
Maanantaina varusteleimme kolme-päiväiselle matkalle Kuolleelle merelle, Jordanin virralle ja Jerikoon. Tie, jota meidän nyt piti matkata, on epäluotettavimpia koko Palestinassa. Rosvomisia tapahtuu usein näillä seuduilla, sillä toisella puolella Kuollutta merta ja Jordanin virtaa löytyvillä vuorilla asuu hurjia Beduini-heimoja, jotka silloin tällöin joukottain tulevat Judean puolelle ja ryöstävät kaikki mitä heidän tiellensä sattuu. He vetäytyvät sitte takaisin vuoristoonsa, jonne turkkilaiset hallitusmiehet eivät tohdi heitä seurata. Matkustajat kulkevat sentähden aina vahvan vartiajoukon turvissa Jerikoon, sillä muuten pelkäävät he lankeevansa rosvoin käsiin.
Muutamia päiviä ennen, kuin läksimme matkallemme, oli kolme eri matkustaja-seuruetta matkalla Jerikoon saanut rosvot kimppuunsa. Yksi näistä joukoista tuli kokonaan paljaaksi ryöstetyksi; kahdelle toiselle, jotka olivat väkevämmät, onnistui kartoittaa rosvot ja pelastaa itsensä. Yhtä näistä matkustajista, nimittäin erästä Amerikalaista, kohtasi se kova onni, että, kun hän latasi pyssyänsä, tämä yht'äkkiä laukesi ja luoti kävi hänen käteensä.
Kun nyt päätimme lähteä tälle retkelle, pyysivät kaikki, jotka samoina päivinä aikoivat käydä Kuolleella merellä ja Jordanilla, että saisivat yhtyä meidän seuraamme, joten meistä tuli jotenkin lukuisa joukko, yhteensä yksitoista matkustajaa ja kaksi tulkkia. Me olimme hyvästi varustetut kaksipiippuisilla pyssyillä ja revolvereilla, niin että olisimme voineet ampua yhdellä haavaa 60 laukausta. Jerusalemissa olimme vouranneet hevosia sekä itsellemme että tulkeillemme ja muuleja tavaraimme kuljetusta varten. Mukavuuden vuoksi otimme me viisi erämaan kumppania ainoastaan yhden teltin mukaamme; sillä yhden yön tulimme lepäämään eräässä luostarissa ja ainoastaan yhden yön täytyi meidän viettää teltissä, jonka ajan saatoimme olla kuinka suuressa tungoksessa hyvänsä.
Meidän seurassamme oli neljä Amerikalaista, kolme Englantilaista ja kaksi Schweitsiläistä sekä L. ja minä.
Me olimme tehneet välipuheen erään Beduini-sheikin kanssa, että hän miehinensä seuraisi meidän kapineitamme ja suojelisi niitä, ja jos jotakin katoisi, olisi hän velvollinen palkitsemaan vahingon.