Me ratsastimme nyt takaisin leiriimme ja saavuimme sinne illan hämyssä.
Seuraavana päivänä, kun muulimme kuormitettiin, silmäilimme itse kylää. Se ei ole juuri iso ja huoneet ovat matalia ja huonoja. Juuri kaupungin vieressä on suuren linnoituksen raunioita. Näitä ympäröi korkea valli ja sen sisäpuolella näimme muutamia rakennusten jäännöksiä.
Me jätimme nyt Eleutheropolin, ratsastaaksemme Gazaan. Me lähetimme miehemme muulein kanssa suorinta tietä tähän kaupunkiin, sillä aikaa kuin itse tulkkimme kanssa valitsimme toisen tien, käyväksemme muutamain raamatussa mainittuin kaupunkein raunioilla, jotka löytyivät lähitienoolla. Me jouduimme kuitenkin väärälle tielle ja eksyimme, niin ettemme tietäneet missä olimme. Hetken aikaa ratsastettuamme umpimähkään, tapasimme muutamia Beduineja, joilta kysyimme tietä Gazaan. Me seurasimme heidän neuvoansa ja kyselimme sitte tietä niiltä harvoilta, joita tapasimme, ja tulimme sillä tavoin munkeinkin taasen oikealle tielle. Kun olimme useat tiimat kulkeneet yli tasaisen ja polttavan kuuman lakeuden, rupesimme tulemaan levottomiksi, ettemme nähneet muulejamme, ja ne Beduinileirit, joita siellä täällä lähitienoilla havaitsimme, eivät suinkaan meitä rauhoittaneet. Pahoin jo pelkäsimme, että kuormastomme oli joutunut näiden erämaan saaliinhimoisten asujainten käsiin. Mutta tässä ei muuta neuvoa ollut kuin pitkittää matkaamme Gazaan.
Koko päiväkauden puhalsi hirveän kuiva ja polttava erämaantuuli, jota näillä seuduilla kulkevat matkustajat ovat valittaneet. Tämä tuuli oli niin kuuma, että tuntui milt'ei varsin vilpoiselta, kun se tuokioksi herkesi, vaikka Itämaiden polttava aurinko paahti meidän kasvojamme, ja se tuotti sammuttamattoman janon, jonkatähden me pian olimme juoneet koko vesivarastomme tyhjäksi. Me saimme sitten monta tiimaa kärsiä hirmuista janoa, sillä tuolta kuivalta aavikolta emme voineet löytää veden pisartakaan. Matkatessamme erään Beduinileirin ohitse, poikkesimme sinne ja kysyimme noilta teltteinsä alla varsin levollisesti loikovilta Arabialaisilta, oliko heillä vettä, mutta he eivät sanoneet olevan, luultavasti sentähden että he tahtoivat säästää vesivarastoansa. Me ratsastimme eteenpäin ja monen tiimaisen kärsimyksen perästä saavuimme lammikolle, johon vettä vuosi eräästä lähteestä. Tämä vesi ei suinkaan ollut hyvän makuista, mutta meille maistui se kuin parhain vesi, mitä milloinkaan olimme juoneet.
Me levähdimme tässä lähteen reunalla ja söimme aamiaista. Ihan lähellä lammikkoa oli vähäinen arabialainen kylä.
Juurikuin meidän piti lähteä liikkeelle täältä, saimme nähdä miehemme ja muulimme, jotka tulivat toisaalta päin. Me olimme tulleet samaan paikkaan vaikka eri teitä, ja sentähden emme olleet nähneet toisiamme. Nyt iloitsimme, kun he terveinä taas olivat luonamme, ja hilpeällä mielellä ja uudistetuilla voimilla jatkoimme matkaamme Gazaan.
Erämaat ja hietatöyräät ympäröivät tätä kaupunkia joka taholta, niin että lähetessämme sitä oli hevostemme kulku pehmeällä tiellä varsin vaivalloista. Noin puolta peninkulmaa leveä hietavyöhyke kiertää ympäri kaupungin. Tämän kehän sisäpuolella on Gaza eli niinkuin sitä nykyään kutsutaan: Ghuzse, kaunisten puutarhainsa ja leheväin puistoinsa kanssa, ikäänkuin kukoistava kosteikko. Me lähestyimme kaupunkia pohjoiselta puolelta, jossa puuistutukset ovat erittäin avarat; melkein koko tiima sai kuluneeksi, ennenkuin olimme ratsastaneet näiden akaseja, viikunapuita, aprikkosa-, öljy- ja mulperi-puita kasvavain metsäin läpitse.
Hevosemme olivat väsyneet, niin että meidän oli ratsastaminen varsin verkkaan, joka tuntui kovin vaikealta, sillä meitä ahdisti naännyttävä jano ja me halusimme saada sammuttaa sitä Gazan kirkkailla lähteillä. Wihdoin viimeinkin tuli tästä meidän vaivalloisimmasta päivämatkastamme loppu. Me astuimme alas hevostemme selästä erään kirkkaan lorisevan lähteen reunalle, jossa sekä meidän hevosparkamme että heidän ratsastajansa samalla haavaa saivat virvoittaa itseänsä.
Sitten ratsastimme bazarille eli markkinapaikalle ja ostimme hyvän joukon apelsiineja ja sitruuneja, joita hedelmiä syödä uhmasimme, sillä me olimme niin nääntyneet tuosta kuivaavasta erämaan tuulesta, ettei juominen janoamme sammuttanut. Neljä, viisi apelsiinia oli kuitenkin kylliksi meille.
Me asetimme leirimme pellolle, jonka lähellä oli kaksi raitista lähdettä.