Ristiarmeija valloitti kaupungin v. 1099, muhamettilaiset teloitettiin säälimättä ja kristityt harjoittivat semmoista julmuutta, joka paremmin olisi sopinut Arabialaisille kuin kristityille.
Sittemmin Saracenit ja kristityt vuorottain valloittivat kaupungin toisiltansa, jolloin verta aina vuosi virtana, kunnes kristityt vihdoin ajettiin siitä pois iäksi päiviksi v. 1243.
Tästä ajasta saakka on kaupunki yhtämittaa ollut muhamedilaisten hallussa. Kuitenkin käy puhe Arabialaisten kesken, että kristityt vielä kerran valloittavat kaupungin ja kukistavat muhamedilaisten vallan, ja huhu kertoo myöskin minkä portin kautta he tunkevat sisään, nimittäin "Kultaisen portin" kautta, joka on kaupungin itäisessä kyljessä juuri vastapäätä Omarin moskejaa ja joka johtaa isolle temppelikartanolle. Tämän ennustuksen tähden on tuo Kultainen portti muurattu kiini, etteivät Kristityt pääsisi sisään.
Omituista oli johtaa mieleensä tämän kaupungin monivaiheista historiaa ja kaikkia niitä verisiä mullistuksia, jotka täällä ovat tapahtuneet, samalla haavaa kuin olimme tilaisuudessa leiristämme katselemaan tuon suuren kuninkaan kaupunkia, semmoisena kuin se näkyy matkustajan silmiin. Se ei tätä nykyä ole paljon sen ihanan kaupungin näköinen, jonka Titus hävitti, mutta sillä on sama nimi, ja sen pyhät muistot kirkastavat sitä ja tekevät sen kalliiksi kaikille kristityille, niin kauvan kuin maailma seisoo. Me emme väsyneet katselemasta Jerusalemia, ja illoin viivyin minä kauvan ulkona leiristäni, katsellen, tuota muistojen kallista kaupunkia ympäristöineen, heleän kirkkaan kuuvalon valaisemana. Jerusalemin väkilukua ovat eri kirjailijat hyvin erinkaltaisesti arvostelleet. Muutamat eivät sano sen nouseman yli 10,000, toiset lukevat taas sen 30,000 asti. Erään laskun jälkeen, jonka minä olen nähnyt ja jonka sanotaan olevan kaikkein todenperäisimmän, olisi väkiluku 4,000 muhamedilaista, 6,000 Judalaisia, 1,610 Kreikkalaista kristittyä, 1,200 Romalais-katolilaista, 200 Armenialaista, 150 Syrialaista, Kopteja ja Abyssinialaisia ynnä 100 protestanttilaista — yhteensä 13,340.
Kaupunki on jaettu neljään suureen kortteeriin, joissa eri uskolaiset asuvat erillään toinen toisistaan. Koillisessa kortteerissa asuvat Muhamettilaiset, luoteisessa kristityt, lounaisessa Armenialaiset ja kaakkoisessa Judalaiset.
Näistä kortteereista on erittäin Judalaisten kortteeri silmiinpistävä huonoin rakennustensa ja äärettömän likaisuutensa tähden. Sen perästä on muhamedilaisten kortteeri kurjin. Molemmat jälillä olevat ovat paljoa siivommat. Nämä kortteerit ovat erotetut toisistaan kaupungin kahden suurimman kadun kautta, joiden varrella bazarit ovat.
Jerusalemissa on useampia isoja, eri kirkkokunnille kuuluvia luostareita, ja juuri nykyään on Zionin vuorelle rakennettu yksinkertainen, mutta erinomaisen soma protestanttinen kirkko. Tämän kirkon esimiehenä on pispa Gobat ja hänen allensa kuuluu useita englantilaisia ja saksalaisia evankelisia opettajia.
Tuossa protestanttisessa kirkossa olimme, täällä viipyessämme, joka sunnuntaina tilaisuudessa muiden kristiveljein kanssa viettämään harrasta jumalanpalvelusta ja veisaamaan Jumalan kunniaa juuri samoilla virsillä, joita David tällä sialla teki ja lauloi. Hyvin liikuttava oli kuulla Jerusalemissa saarnattaman ristiinnaulitusta.
Me saimme useiksi illoiksi ystävällisen kutsumuksen pispa Gobatin luokse ja kohtasimme siellä ne protestanttiset opettajat ja lähetyssaarnaajat, jotka asuvat Jerusalemissa. Nämät olivat: pastori Crawford Englannista, pastori Valentiner Preussista, herrat Hefter ja Baeley, erään Londonissa löytyvän judalaisen lähetysseuran lähettämät saarnaajat, ja herrat Klein ja Sandrecsky, jotka Englannin kirkon lähetysseura oli lähettänyt. Paitsi näitä tapasimme täällä koko joukon matkustavia niinhyvin Englannista kuin Saksanmaalta.
Nämä iltaseurat tuon protestanttisen pispan luona Jerusalemissa alkoivat rukouksella, jonka pispa itse piti ja jonka aikana kaikki läsnäolijat olivat polvillansa. Sitten puheltiin kaiken iltaa hengellisistä asioista, ja kokous päättyi rukouksella ja veisulla. Kalliita olivat todellakin nämä kristillisten veljesten kokoukset tuossa pyhässä kaupungissa. Milloinkaan emme unohda sitä rakkautta ja ystävällisyyttä, jolla pispa ja hänen rouvansa meitä kohtelivat, ollessamme Jerusalemissa.