Ilman sitä on Jerusalemissa Diakonissa-koulu, jonka pispa Aleksander on perustanut, ja tätä koulua pidetään voimassa sekä tuon judalaisen Londonissa olevan lähetysseuran kustannuksella että vapaaehtoisilla apurahoilla. Poikakoulu on Zionin vuorella, ulkopuolella kaupungin muuria eräässä nykyään rakennetussa huoneessa. Täällä opetetaan noin 30 lasta. Tyttökoulu on kaupungin sisäpuolella ja oppilasten lukumäärä on lähes 20.
Täällä löytyy myös työhuone köyhiä varten, jotka ovat joko kääntyneitä kristityitä tahi semmoisia, jotka siksi tahtovat tulla, ja erityinen koulu Judalaisia naisia varten. Näiden lisäksi tulee vielä Preussilainen sairas-huone ja tyttökoulu, joiden johtajina on neljä diakonissaa, kaikki Kaiserwerthista kotoisin, ja eräs majapaikka matkustajia varten.
Protestanttinen lähetystoimi näyttää sillä tavoin täällä vakaantuneen, ja on tämä työ jo ruvennut hedelmiä kantamaan. Paitsi useampia kääntymisiä sairasvuoteilla, joista kuulimme puhuttavan, kertoi pispa Gobat että jotenkin suuri joukko turkkilaista sotaväkeä alkoi ruveta kuultelemaan evankeliumia, ja, samassa kuin tämä häntä ilahutti, lausui hän vakuutuksensa olevan, että, jos nämä sotamiehet todellakin muuttuisivat kristityiksi, sen seurauksena voisi olla yleinen kristittyjen murha.
Kun tulimme takaisin hotelliin, oli siellä minun hevoiseni, jonka aamulla, ennenkuin leiristä lähdin olin käskenyt tulkin lähettämään hotelliin jälkeen puolenpäivän. Minä sanoin nyt jäähyväiset ystävilleni ja ratsastin ylös öljymäelle olevaan leiriimme.
Me viivyimme vielä kolme päivää Jerusalemin läheisyydessä ja kaksi viimeistä päivää asuin minä itse kaupungissa eräässä hotellissa, saadakseni sanoa että kumminkin olin asunut Jerusalemin muurein piirissä.
Me mietimme nämät päivät ystäväin ja kristiveljesten seurassa ja teimme useampia kävelyitä ulos kaupungista, joilla retkillä meitä useimmasti seurasi Jerusalemissa asuvia opettajia, jotka hyväntahtoisesti selittivät meille kaikkein raamatussa nimitettyin paikkain aseman niin hyvin, kuin he monivuotisten tutkimusten avulla sitä luulivat voivansa tehdä.
Eräänä iltana olimme lähetyssaarnaajain kokouksessa, joka pidettiin suuressa koulusalissa Zionin vuorella. Kun olimme tulleet paikalle, kehoitettiin minua kertomaan hengellisistä liikunnoista Ruotsissa, joista huhu oli levinnyt veljesten kokoukseen Jerusalemissakin ja joista täällä olevat kristityt iloitsivat. Wähän aikaa arveltuani, lupasin noudattaa veljesten tahtoa; mutta eräs lähetyssaarnaaja Indiasta, jonka ensin tuli mainita jotakin kokemuksistaan tältä lähetysalalla, kulutti niin paljon aikaa kertomukseensa, ettei enää kellään toisella ollut tilaisuutta nousta puhumaan. Kuitenkin ilmoitin minä opettajille yksityisesti yhtä ja toista niistä suurista yleisistä herätyksistä, jotka liikkuvat minun kotimaassani, ja pieninkin sivuseikka näytti heitä suuresti miellyttävän.
Kun nyt lopetan tämän luvun ja samassa jätän Jerusalemin, tunnen minä kuinka heikko ja vaillinainen kertomukseni tästä kaupungista on. Minä olen vaan lausunut muutamia sanoja siitä, enkä voinutkaan muuta tehdä; sillä jos tätä kaupunkia olisin ruvennut laveammin kertomaan ja sen erityisiä osia kuvaamaan, olisi siitä syntynyt suuri teos, johon ei minulla ole kykyä ja johon ilman sitä olisi tarvittu enemmän tutkimusta ja kauvempaa viipymistä näillä pyhillä seuduilla, kuin mitä minulle oli sallittu.
Kolmastoista Luku.
Jerusalemista Sichemiin — Samarialaiset.