Niilo ei näyttänyt olevan oikein hyvillänsä puolalaisen seurassa, mutta tämä viittasi armollisella alentuvaisuudella hänen tulemaan lähemmäksi, ja sanoi: "Älkää peljätkö, nuori mies, en minä teille pahaa tarkoita!"
Sanomatta sanaakaan, mutta terävämmällä katseella, kuin hänen silmissänsä luuli olevankaan, istui Niilo pöydän viereen, jolle Maria, kenenkään huomaamatta ja ikäänkuin ajatuksissansa, asetti pikarin jonka hän itse oli täyttänyt.
"No, minua ilahuttaa nähdä teidät jälleen!" sanoi Czarnkovski hymyillen ja kääntyen nuorukaisen puoleen: "Te olette ravakka merimies, ja te olette nyt kokemuksesta saanut käsityksen sotalaivoista merellä. Jos tahdotte tulla minun palvelukseeni, saatte heti ruveta käskijäksi peräsimen vieressä Bresnovinallani, sen sijaan kuin viimein olitte sidottuna sullottu sen pohjaan. Maljanne, nuori mies!"
Niilo milloin punehtui, milloin vaaleni, ja kaikki muut läsnäolijat osoittivat tyytymättömyyttänsä puolalaista kohtaan tuimilla silmäyksillä. Blasius-ukko alkoi puhua: "Minä pyydän että te, ankara herra, näkisitte hyväksi unhottaa menneet asiat, niinkuin mekin ne olemme unhoittaneet; sillä totta teidän armonne ymmärsi, ett'ei niin pienellä jahdilla, kuin minulla oli, jonka teidän armonne näki hyväksi lahjoittaa Aallottarille, voinut olla mitään pahaa mielessä koko laivastoa vastaan."
"Sitä ette te ymmärrä!" keskeytti puolalainen ja rypisti suuttuneena silmäkulmiansa. Viini oli hänen hermoillensa tehnyt vaikutuksen, ja hän löi pikarin pöytään niin että sen pohjaan tuli iso lommo. "Minä kyllä huomaan," jatkoi hän, "ett'ei tässä maassa järjestys ja kunto juuri suurin vallitse. Pieni jahti ei pidä asianakaan kohdella sotalaivaa uhalla, ja talonpoika ja porvari tahtoo ruveta aatelismiehen vertaiseksi. Tämä ylpeys pitää kuitenkin lannistettaman, ja sentähden, tietäkäät se, on Sigismundo-kuningas kutsunut meidät tänne. Teidän moukka-ruhtinaallenne, herttualle, me kyllä säilö-paikan hankimme; tämä nuori mies on kokenut minkälaista minun Bresnovinassani on olla."
"Ja te luulette, herra Czarnkovski, että Kaarlo-herttua milloinkaan astuu laivalle, jolla ei Ruotsin lippu ole paljon Puolan lippua korkeammalla?" kysyi yksi ruotsalaisista herroista pilkallisesti nauraen.
"Ruotsin lippu korkeammalla kuin Puolan lippu?" kertoi puolalainen vihastuneena, laskien kätensä upealle miekkansa kahvalle. "Minulla on tässä sakset, joilla minä erinomaisen sukkelaa niistäisin sen sormet, joka rohkenisi nostaa muuta kuin minun maani ja minun kuninkaani lippua Bresnovinan lipputangolle."
"Ho, hoo!" sanoi ruotsalainen herra. "Onhan meillä ruotsalaisillakin laivoja ja miehiä, jotka minun tietääkseni ovat laveammalle näyttäneet sinikeltaista lippua, kuin teidän koreankirjavat riepunne ovat voineet loistaa. Saa nähdä mitä hyviä tapaatte saaristossa, jahka lähdette pois kiikistä, johon niin koreasti ryömitte, meille tullessanne!"
Czarnkovski nousi vihan vimmassa seisaallensa, ja kiiltävä sapelin-säilä lensi tupesta. Mutta Niilo tarttui äkkiä ja lujasti nostettuun käsivarteen, ja kun Maria huudahti pelästyksestä, asettui puolalainen heti, pyysi häneltä suurimmalla kohteliaisuudella anteeksi malttamattomuuttansa, ja toivoi Blasiukselle hyvää yötä.
Niilo tarttui hopeaiseen kynttilänjalkaan, jossa pari vahakynttilää paloi ja saattoi hänen huoneesensa. Vakaat ruotsalaiset jäivät kuitenkin vielä isoksi ajaksi jälelle, ja laskivat vihansa valloillensa, lyöden lujasti nyrkkiänsä pöytään.