"Jättäkää siis tykistönne sillalle", sanoi kenraali, "ja antakaa ratsuväen kiiruhtaa tuonne tappeluun. Minä huomaan, että vihollinen siellä kokoo voimansa maalle noustaksensa".
"Kuka on Suomalaisten päällikkönä?" kysyi ruhtinas, jo kääntäen hevostansa.
"Minä en tiedä oikein varmaan", oli Kamenskin vastaus, "mutta laivaston päällikkönä lienee amiraali Spuff, vaikka on koetettu luuletella, että hän on ainoastaan vältvääpeli, ja kenraali Rutt johdattaa jalkaväkeä. Että he ovat enemmän, kuin alaupsieria voi kohta nähdä toimituksen voimakkuutta. Tarkk'-ampujat, joita näette seisovan muutamia joka veneessä, ovat noita urhoollisia Porilaisia. Soutajat-sotamiehet lienevät Ruotsista äsken tulleita. Jääkärimme eivät vielä tunne sitä univormua".
Ruhtinas kannusti ratsuaan ja kiiruhti ajutantteinsa seurassa kaupungin lävitse ja pitkän sillan yli. Sieltä saattoi hän nähdä, kuinka vihollisen laivasto rupesi ampumaan Venäläisten joukkojen päälle. Mutta Suomalaisten tuli oli varsin tiukka. Ainoastaan yksi tykki oli heillä työssä. Muuten eivät he näyttäneet tahtovan tulla aivan likelle Venäläisten kiväritulta. Kamenski kuljetti sentähden tykistönsä pitkin rantaa, sillä tavalla tavataksensa vihollisia. Tappelupaikka peittyi pian ruudinsavulla, jonka tuuli ajoi kaupungin ylitse.
Tuskin oli ruhtinas ehtinyt sillan yli, kun pari venettä ruudinsavun suojassa läheni sitä. Muutamia Suomen sotamiehiä hyppäsi siitä ylös sillalle, jonka alla hirvittävä työ nyt alkoi.
Nefnef'in korttieri oli liki siltaa. Puoli tusinaa Suomalaisia riensi sinne Paavon johdatuksella. Hän löysi naiset vartijaitta, sillä Kamenski oli koonnut kaikki väkensä rannalle. Paavo ja kumppaninsa olivat eriskummaisesti vaatetetut. Heillä oli hattujensa ympäri leveitä höylänlastuja, jotenka ne kaukaa katsoen olivat sotamiesten kypärien muotoisia. Olkapäiden ylitse kantoivat he, hihnojen siasta kaistaleita männyn kuoresta, valkoinen määhäpuoli ulospäin. Aseina oli heillä keihäitä ja seipäitä.
Paavon silmäys lensi sivumennessä talliin päin, sill'aikaa kuin hän käski naisia kiiruusti seuraamaan itseään. "Tie on meille nyt avoinna", sanoi hän, "vaikka Ruovedelle asti. Sill'aikaa kuin vaanjunkkari Roth muiden talonpoikien kanssa antaa Venäläisille tekemistä, pääsemme ruudinsavun suojassa melkoisen matkan ennalle".
Ilonhuudolla myöntyi rouva Gek tähän ehdoitukseen. Toivo päästä miehensä tykö voitti kaikki muut arvelut. Hän käski tyttäriensä kohta totella ja seurasi sen jälkeen pelastajiansa. Fredrika tarttui tavallisuuden mukaan Paavon käteen ja molemmat vanhemmat tytöt taluttivat äitiä.
Sillalla kohtasi heitä pastori Cygneus. Hän oli sill'aikaa käynyt rovastin luona kaupungissa. Nyt yhtyi hän pakenevain naisten seuraan ja rehellinen Paavo otti hänet vastaan sydämellisellä kädenpudistuksella.
Tuskin olivat naiset astuneet veneesen, joka kiiruhti ylös Näsijärvelle päin, kun tulenliekkiä leimusi useammassa kohdassa pitkää siltaa. Samana hetkenä tulivat ruhtinas Dolgorukin etujoukot, jotka innolla olivat kiiruhtaneet päällikkönsä jälissä, rannalle.