Tätä herra nyt miettivi lapsestaan, —
savu piipusta tupruelee, —
kun kerjurin tuloa ilmoittamaan
tuli piikansa huoneeseen:
"tosin vaivaisten talo ei ole tää,
vaan eikö sais lämmittää".
Rikas herra hän suuttuvi, ärjähtää,
levon rauha kun häirittiin:
"Mitä, outoko yöksi nyt talohan jää?
Miten tohdit sä, lurjus, niin?
Yönvarkaita en minä auttanekaan.
Hän pois heti menköhön vaan!"
Sula pelkoko sai hänet suutuksiin?
Weri nousevi poskilleen,
vaan vaipuvi jälleen muistelmiin
alas sievälle sohvalleen. —
Raju Pohjonen soi, kuni suuttunut ois!
Nyt yöhön käy kerjuri pois…
Ulos kun ajoi herra nyt reessään taas somass' suopeliturkissaan, makas kuollut mies hänen tiellään maass' ja jo käytihin katselemaan. Mitä, tunsiko nyt isä poikansa, kun on poski niin kalpeana?