»Minä luulen, että se ei mene pamauksetta», sanoi nuori, punatukkainen mies, nousten seisoalleen ja pudistellen itseään. »Ukko Bouluois saattaa suuttua — tai Champion voi suuttua. Mutta jos hän suuttuu, on hän tyhmä. Mutta minä en luule, että se on mahdollista.»
»Hän on mies, jolla on suuri älyllinen voima», sanoi Calhoun Kidd syvällä äänellä.
»Kyllä», vastasi Dalroy. »Mutta mies, jolla on niin suuri älyllinen voima, ei voi olla sellainen sokea narri kuin kaikki tämä osoittaa. Aiotteko jatkaa matkaanne? Minä lähden itsekseni käyskelemään minuutin tai parin perästä.»
Juotuaan lasin maitoa ja soodaa lähti Calhoun Kidd ripeästi kulkemaan Grey Cottageen vievää tietä pitkin, jättäen kyynillisen neuvojansa viskyn ja tupakan ääreen. Päivän viimeinenkin valo oli sammunut, pilvet olivat tummanharmaita, vihreään vivahtaen kuin liuskakivi, tähti tuikki siellä täällä, mutta lännen puolella oli kirkkaampaa ennustaen kuun nousua.
Grey Cottage, joka sijaitsi korkeiden jäykkien piikkipensasaitojen ympäröimän neliön keskellä, oli niin piilossa puiston kuusikujien takana, että Kidd ensin piti sitä puiston vartijan majana. Löydettyään kuitenkin nimen ahtaasta puuovesta ja nähtyään kellostaan, että »ajattelijan» tapaamisaika oli juuri tullut, astui hän esiin ja kolkutti pääovelle. Pensasaidan sisäpuolelle tultuaan huomasi hän, että talo, niin vaatimaton kuin olikin, oli laajempi ja paljon komeampi kuin ensikatsannolla, ja aivan toisenlainen kuin ovenvartijan maja. Koirankoppi ja mehiläispesä seisoivat sen edustalla vanhanaikaisen englantilaisen maalaistalon tunnusmerkkeinä. Kuu nousi juuri uhkeiden päärynäpuuistutusten takaa. Koira, joka tuli ulos kopista, oli arvokkaan näköinen ja näytti epäröivän haukkuako, ja vaatimaton miespalvelija, joka aukaisi oven, oli lyhytsanainen, mutta kunnioittava.
»Herra Bouluois, sir», sanoi hän, »pyysi minua esittämään anteeksipyyntönsä, sillä hänen täytyi äkkiä lähteä ulos.»
»Mutta kuulkaahan», sanoi haastattelija korottaen ääntään, »me olimme sopineet ajasta. Tiedättekö minne hän meni?»
»Pendragon-puistoon, sir», sanoi palvelija juronlaisesti ja alkoi vetää ovea kiinni.
Kidd säpsähti hiukan. »Menikö hän rouvan — menikö hän muun seurueen kanssa?» kysyi hän hiukan hajamielisesti.
»Ei, sir», sanoi mies lyhyesti. »Hän jäi jälkeen ja meni sitten ulos yksin.»