Amerikkalainen polvistui ruumiin ääreen, tunnusteli sydäntä, nosti päätä ja koetti viimeisiä henkiinherätyskeinoja, mutta ennenkuin toinen sanomalehtimies taas tuli paikalle lääkärin ja papin seurassa, oli hän jo valmistautunut ilmoittamaan heille, että he tulivat liian myöhään.
»Tulitteko tekin liian myöhään?» kysyi tohtori, tanakka, hyvinvoivannäköinen mies, jolla oli tavanmukaiset viikset ja poskiparta, mutta vilkas katse, joka tähysteli Kiddiä epäluuloisesti.
»Tavallaan», äänteli Auringon edustaja. »Tulin liian myöhään pelastaakseni miehen, mutta luullakseni ajoissa kuullakseni jotain tärkeää. Minä kuulin vainajan ilmaisevan murhaajansa.»
»Ja kuka murhaaja oli?» kysyi tohtori rypistäen kulmiaan.
»Bouluois», sanoi Calhoun Kidd ja vihelsi hiljaa.
Tohtori katsoi häneen tiukasti punertavin kasvoin, mutta ei väittänyt vastaan. Sitten sanoi pappi, pieni mies taempana, lempeästi:
»Minä luulin ettei herra Bouluois olisi ollut Pendragon-puistossa tänä iltana.»
»Mitä vielä», sanoi yankee ilkeästi. »Minä voin ilmoittaa pari kolme tosiseikkaa tässä asiassa. Niin, sir, John Bouluois aikoi pysyä kotona tänä iltana olipa hän sopinut tapaamisesta minunkin kanssani. Mutta John Bouluois muutti mieltään, John Bouluois jätti kotinsa yht'äkkiä, yksinään, ja tuli tähän pirulliseen puistoon noin tunti sitten. Hänen palvelijansa sanoi minulle sen. Minä luulen, että meillä on käsissämme se, mitä kaikkiviisas poliisi sanoo johtolangaksi — oletteko lähettänyt hakemaan heitä?»
»Kyllä», sanoi lääkäri. »Mutta me emme ole häirinneet ketään muita vielä.»
»Tietääköhän rouva Bouluois?» kysyi James Dalroy, ja taas halutti
Kiddiä lyödä häntä vasten suuta.