Herra Butler katkaisi hänen puheensa omituisen kärsimättömästi "On aivan samantekevä, olivatko hänen hiuksensa harjasten näköisiä", sanoi hän. "Mutta olivatko ne naisen."
"Naisen", huudahti sotilas. "Ei missään nimessä."
"Äskeinen todistaja sanoi, että ne näyttivät naisen hiuksilta", selitti asianajaja säälimättömästi. "Mutta oliko olemassa mitään käärmemäisiä, puolinaisellisia piirteitä, joihin jo on kaunopuheisesti viitattu? Ei? Ei naisellisia piirteitä? Ilmiö oli siis, jos olen teitä oikein ymmärtänyt, pikemmin jykevä ja nelikulmainen?"
"Se saattoi olla etukumarassakin", sanoi Cutler käheällä ja väsyneellä äänellä.
"Taikka ei saattanut olla", sanoi herra Butler ja istuutui toistamiseen äkkiä.
Kolmas, sir Walter Cowdrayn kutsuma todistaja, oli tuo pieni katolinen pappi, niin pieni toisiin verrattuna, että hänen päänsä näytti tuskin ulottuvan aitauksen reunan yläpuolelle, joten tutkinto muistutti lapsen ristikuulustelua. Mutta onnettomuudeksi oli sir Walter jollain lailla saanut päähänsä — enimmän ehkä hänen perheensä uskonnollisten mielipiteiden hajaantumisen vuoksi — että isä Brown oli syytetyn puolella, koska vanki oli jumalaton muukalainen ja lisäksi sekarotuinen. Sen vuoksi puhutteli hän todistajaa jyrkästi, kun "prelaatti" yritti selittää jotain. Hän käski häntä vastaamaan "kyllä" tai "ei", ja kertomaan selvät asiat ilman minkäänlaista viekastelua. Kun siis isä Brown yksinkertaisuudessaan alkoi selittää, keneksi hän luuli miestä murtokadulla, sanoi tuomari hänelle, ettei hän ollut hänen teoriojensa puutteessa.
"Murtokadulla nähtiin musta haamu. Ja te sanotte nähneenne tuon mustan haamun. No, minkälainen haamu se oli?"
Isä Brownin silmät räpähtelivät, kuin olisi häntä toruttu; mutta hän oli kauan tuntenut mitä ehdoton tottelevaisuus merkitsi. "Haamu", vastasi hän, "oli lyhyt ja paksu, mutta sillä oli kaksi terävää, mustaa käyristynyttä ulkonemaa pään molemmin puolin, melkein kuin sarvet ja…"
"Oh! sarvipäinen paholainen, epäilemättä!" kirkaisi Cowdray istuutuen riemuitsevan iloisena. "Se oli paholainen, joka oli tullut nielemään protestantit."
"Ei", sanoi pappi häiriytymättä. "Minä tiedän, kuka se oli."