"Mitä tarkoitatte"? kysyi Wilfred kasvoiltaan kalman kalpeana.
"Kaikki on aivan selvää", vastasi Gibbs. "Neljän peninkulman alalla on vain yksi mies, joka pystyy moisen iskun antamaan, ja hänellä juuri oli enimmän aihetta iskun antamiseen."
"Älkäämme julistako mitään ennakkotuomioita", huomautti tohtori, pitkä mustapartainen, hiukan hermostunut mies. "Mutta luulen voivani yhtyä siihen, mitä mr Gibbs sanoo iskun laadusta. Se edellyttää uskomatonta voimaa. Mr Gibbs väittää, että vain yksi mies koko tällä paikkakunnalla pystyy moiseen. Minä puolestani väittäisin, ettei kukaan pysty tuollaista iskua antamaan."
Taikauskon manaama väristys vapisutti pastorin laihaa ruumista. "En oikein ymmärrä teitä", sanoi hän.
"Mr Bohun", sanoi tohtori hiljaa, "en tiedä miten lausuisin sen. Jos sanon että pääkallo on murskattu kuin munankuori, ei se vastaa täysin totuutta. Luusirut upposivat ruumiiseen ja maahan kuin kuulat hiekkavalliin. Jättiläisen käsi on sen tehnyt."
Hän vaikeni hetkisen ja tuijotti eteensä silmälasiensa läpi. "Eräs etu on siitä", lisäsi hän, "se nimittäin vapauttaa täydellisesti useimmat epäluuloista. Jos teitä tai minua tai ketä hyvänsä ruumiinvoimiltaan tavallista miestä syytettäisiin tästä rikoksesta, vapauttaisi oikeus hänet yhtä varmasti kuin lapsen, jota syytettäisiin Nelsonin patsaan varastamisesta."
"Sitähän minä juuri väitän", toisti suutari itsepäisesti, "että on vain yksi, joka on voinut tehdä sen ja jolla on ollut syytä tehdä se. Missä on Simeon Barnes, seppä?"
"Hän on Greenfordissa", sopersi pastori.
"Pikemminkin hän on Ranskassa", mutisi suutari.
"Ei, hän ei ole Greenfordissa eikä Ranskassa", lausui pieni väritön ääni. Puhuja oli katolinen pappi, joka äsken oli liittynyt ryhmään. "Totuus on se, että hän juuri nyt tulee tuolla kaukana tiellä."