"Mikä joutava väite", sanoi tohtori papille. "Sen on hän saanut salapoliisijutuista. Minähän olin everstin lääkäri ja tunnen hänen ruumiinsa paremmin kuin hän itse. Hänellä oli hyvin kauniit mutta omituisesti muodostuneet kädet. Keskisormi ja nimetön olivat yhtä pitkät. Niin, kyllä vainen se on eversti."
Kun hän samassa silmäili ruumista, joka makasi maassa, kääntyivät liikkumattoman sepän teräsharmaat silmät samalle suunnalle ja kohdistuivat samaan esineeseen.
"Onko eversti Bohun kuollut?" sanoi seppä tyynesti.
"Silloin hän on kadotuksen oma."
"Älkää puhuko mitään! Älkää missään nimessä!" huusi jumalankieltäjä-suutari ja hyppeli, ihastuksissaan Englannin oikeuslaitoksen mainiosta järjestelmästä. Ei ole nimittäin ketään, joka niin itsepintaisesti pitää kiinni laista kuin kunnon maallikko.
Seppä käänsi päänsä ja hänen kasvoistaan huokui fanaatikon ankaruus.
"Teidän, epäuskon lasten, sopii luikerrella sinne tänne kuin viekkaat ketut, koska tämän maailman laki suosii teitä", sanoi hän, "mutta Herra pitää omistansa huolen, sen saatte tänäpäivänä nähdä."
Ja sitten hän osoitti everstiä ja sanoi: "Milloin tuo koira kuoli synneissään?"
"Lieventäkää sanojanne", sanoi tohtori.
"Lieventäkää raamatun sanoja, niin minä lievennän omiani", vastasi seppä. "Milloin hän kuoli?"