Syvän hiljaisuuden vallitessa laskeutuivat he alas kierreportaita ja tulivat ulos auringonpaisteeseen pajan luo. Wilfred Bohun nosti varovaisesti veräjän salvan, meni poliisitarkastajan luo ja sanoi: "Ilmoittaudun vapaaehtoisesti. Minä olen tappanut veljeni."
APOLLON SILMÄ
Kumman savuinen vivahdus ilmassa, vivahdus, joka voi olla sekä samea että kirkas ja joka on vain Themsille ominainen, muuttui yhä enemmän harmaasta kimaltelevaksi auringon kiivetessä taivaan laelle ja heloittaessa Westminsterin yllä. Kaksi miestä kulki parast'aikaa Westminstersillan yli. Toinen oli hyvin pitkä, toinen hyvin lyhyt. Heitä olisi voinut verrata parlamentin kookkaaseen kellotorniin ja Westminster-Abbeyn kyykkyselkäisiin hartioihin, sillä tuolla pienellä oli papinpuku. Pitkän julkinen nimi oli M. Hercules Flambeau, yksityinen etsivä. Hän oli matkalla uuteen toimistoonsa, joka sijaitsi uudessa kerroksittain rakennetussa talossa vastapäätä kirkon sisäänkäytävää. Pienen nimi oli Rev. J. Brown, Camberwellista sijaitsevan St. Francis Xavierin kirkon pappi. Hän palasi nyt Camberwellista erään kuolevan luota tutustuakseen ystävänsä uuteen huoneistoon.
Rakennus oli amerikkalainen pilvenpiirtäjä ja amerikkalainen se oli myös puhelimiensa ja hissiensä monimutkaiseen rakenteeseen nähden. Mutta se oli juuri valmistunut eikä vielä täysin asuttu. Taloon oli muuttanut vain kolme vuokralaista. Flambeaun yläpuolella oleva konttorihuoneisto oli asuttu, samoin aivan hänen alapuolellaan oleva. Mutta kaksi ylintä kerrosta samoin kuin kolme alinta olivat tyhjät. Ensi silmäyksellä huomattiin uudessa asuntotornissa jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Flambeaun yläpuolella sijaitsevan konttorihuoneiston ulkopuolelle oli asetettu loistava esine. Sitä esti hieman näkymästä muutama jälelle jäänyt rakennustelineen osa. Se oli suunnattoman suuri kullattu ihmissilmän jäljennös, jota kultaiset säteet ympäröivät, ja se otti yhtä paljon tilaa kuin pari kolme konttorin ikkunaa.
"Mikä kumma tuo on?" kysyi isä Brown ja jäi seisomaan.
"Sen pitäisi edustaa uutta uskontoa", vastasi Flambeau nauraen, "erästä uutta uskontoa, joka julistaa syntien anteeksiantamusta sillä perusteella, ettei ole olemassa mitään syntejä. Luullakseni Christian Science'n tavoin. On tosiasia, että eräs mies, joka nimittää itseään Raioniksi — en tiedä, mikä hänen oikea nimensä on, sen vain tiedän, ettei tämä nimi ole oikea — on vuokrannut yläpuolellani olevan huoneiston. Kaksi konekirjoittajatarta asuu alapuolellani olevassa kerroksessa ja tuo entusiastinen vanha humbuugimestari yläpuolellani. Hän nimittää itseään Apollon uudeksi papiksi ja palvelee aurinkoa."
"Katsos vain", sanoi isä Brown, "aurinkohan oli julmin kaikista jumalista. Mutta mitä tuo suunnattoman suuri silmä merkitsee?"
"Jos olen ymmärtänyt asian oikein", sanoi Flambeau, "niin suosivat he sitä mielipidettä, että ihminen kestää mitä tahansa, jos hänen mielensä on tasapainossa. Molempien suuret vertauskuvat ovat aurinko ja avoin silmä, sillä he väittävät, että jos ihminen olisi täysin terve, hän voisi katsoa aurinkoon."
"Jos hän olisi täysin terve", sanoi isä Brown, "ei hän välittäisi tuijottaa siihen."
"Enempää en osaa kertoa uudesta uskonnosta", jatkoi Flambeau huolettomasti. "Tietysti se väittää voivansa parantaa kaikki ruumiilliset sairaudet."