"Sepä omituista", sanoi pikku mies ja kohotti mustia silmäkulmiaan.
"Minä asun Himalaya Mansionissa aivan vieressä. Haluatteko
tulla kanssani? Minä menen sisälle ja kokoan nuo omituiset
Welkin-asiapaperit, sillä aikaa, kun te haette ystävänne salapoliisin."

"Hyvin mielelläni", sanoi Angus kohteliaasti. "Mitä aikaisemmin aloitamme, sitä parempi."

Äkillisellä, molemminpuolisella kunnioituksella kumarsivat molemmat miehet hyvin muodollisesti puotineidille ja hyppäsivät nopeakulkuiseen, pieneen autoon. Kun Smythe istuutui ohjauspyörän ääreen ja he kääntyivät kadun kulman ympäri, silmäili Angus huvikseen noita suunnattomia ilmoituksia "Smythen hiljaisista palvelijoista", joissa oli kuvattu suuri päätön rautanukke kastrulli kädessä, varustettuna päällekirjoituksella: "Keittäjätär, joka ei koskaan ole äkäinen".

"Minä käytän niitä omassa asunnossani", sanoi pieni mustaparta hymyillen. "Osaksi reklaamin vuoksi, osaksi, että ne tosiaankin ovat mukavia. Suoraan sanoen voin vakuuttaa teille, että minun koneelliset nukkeni tuovat hiiliä, viinitarjottimen tai aikataulun paljon nopeammin kuin yksikään minun tuntemani elävä palvelijatar, ja silloin tarvitsee vain painaa nappia. Näin meidän kesken sanoen täytyy minun myöntää, että sellaisilla palvelijoilla on pahatkin puolensa."

"Tosiaanko?", sanoi Angus. "Mitä ne sitten eivät osaa tehdä?"

"Niin", sanoi Smythe lyhyesti. "Ne eivät osaa sanoa, kuka jätti tuon uhkauskirjeen minun huoneeseeni."

Smythen automobiili oli pieni ja nopea niin kuin hän itsekin, tai niin kuin hänen palvelijansa, sillä hän oli itse rakentanut molemmat. Vaikka hän elikin reklaamilla, luotti hän sentään tavaroittensa käyttökelpoisuuteen. Tunnelma jostain pienestä ja lentävästä kasvoi, kun he iltapäivän vähenevässä, mutta vielä jokseenkin kirkkaassa valaistuksessa liukuivat valkean tien käänteestä toiseen. Pian muuttuivat valkeat mutkat jyrkemmiksi ja epäselvemmiksi. Ajajat kiitivät nimittäin pitkin nousevaa kierrettä, niin kuin nykyaikaisissa uskonnoissa sanotaan. He kulkivat nimittäin ylöspäin siinä Lontoon osassa, joka on melkein yhtä korkealla kuin Edinburg, vaikka se ei viehätäkään silmää yhtä paljon. Terassi kohosi terassin yläpuolelle ja se pilvenpiirtäjä, vuokrattuine kerroksineen, jota he hakivat, kohosi niitä korkeammalle kuin egyptiläinen pyramiidi laskevan auringon vaakasuorien säteiden kultaamana. Kun he kiersivät kulman ja saapuivat puolikuunmuotoiselle torille, jonka nimi on Himalaya Mansions, vaikutti muutos korkeussuhteissa yhtä äkilliseltä kuin ikkunan avaus. Tornintapainen kerroskasautuma kohoaa nimittäin Lontoon yli kuin vihreän liuskakivimeren huuhtomana. Tätä rakennusta vastapäätä, hiekoitetun aukean toisella puolen, oli pensaita kasvava aitaus, joka mieluummin muistutti loivaa pensasaitaa tai vallia kuin puutarhaa, ja hiukan kauempana keinotekoinen puro, jonkunmoinen kanava, jota saattoi pitää tuohon lehtevään linnoitukseen kuuluvana juoksuhautana. Kun automobiili kiersi puolikuun, kulki se sen toisen kärjen kohdalla kastanjakauppiaan matalan kojun ohitse ja kauimpana toisella puolen näki Angus hämärästi sinipukuisen poliisin hitaasti astelevan edestakaisin. Muita inhimillisiä olentoja ei tässä korkealla sijaitsevassa esikaupunki-erämaassa näkynyt, mutta ne vaikuttivat häneen kuin Lontoon mykkää runoutta edustavilta. Ne olivat hänestä kuin kertomuksen henkilöitä.

Pikkuinen auto surisi tulista vauhtia oikean talon eteen ja heitti ulos omistajansa kuin pommin. Smythe kysyi heti komealta, kiiltäväkaluunaiselta vahtimestarilta ja pieneltä, paitahihasillaan liikkuvalta ovenvartijalta, oliko joku käynyt hakemassa häntä tai jättänyt hänelle jotain kutsua. Palvelevat henget vakuuttivat, ettei ollut tapahtunut mitään, sittenkun hän viimeksi kysyi samaa asiaa, jonka jälkeen Smythe ja hiukan ällistynyt Angus lensivät raketin nopeudella hissillä ylöspäin, kunnes saapuivat ylimpään kerrokseen.

"Olkaa hyvä, tulkaa sisään hetkeksi", sanoi Smythe hengästyneenä. "Haluaisin mielelläni näyttää teille nuo Welkinin kirjeet. Sittenhän voitte mennä hakemaan ystäväänne."

Hän painoi seinään kätkettyä nappia ja ovi avautui itsestään.