Hyvää suuta myös aljettiin pitää, voileipää syötiin sianlihan kanssa, riisiryynipuuroa voinensa oikein mielin määrin. Meidän pojat juttelivatkin: "pidetään nyt joulua, koska Turkkilaiset ovat noin hätähousuja, että jättivät muonavaransa meidän nautittaviksemme".
Tätä kestiä vietimme vallan rauhallisesti, niinkuin olisimme olleet sangen kaukana vihollisista.
Vasta seuraavan päivän aamulla saimme tietää ratsuväen partiomiehiltä, että tästä vähän matkan päässä vuoristossa oli asettunut viisitoista tuhatta Turkkilaista, ja meitä oli ainoastaan muutamia komppanioita neljän tykin kanssa. Jos tämän olisivat punalakit tienneet, niin varmaankin olisivat he tulleet tähän kestiimme "kuokkavieraiksi".
Niin sitä vaan väliin hurrataan sotaretkillä, kun oikein onnenpyörällä ajetaan ja rohkeita ollaan.
Joulukuun 1 päivänä olimme aamupäivän samassa asentopaikassa.
Ehtoopäivällä sai meidän komppania käskyn mennä etuvartia-ketjuun eräälle Vratsches'in kylän lähellä olevalle vuoritöyräälle. Ensin kiipesimme vuorelle. Sinne päästyämme asetti komppaniamme päällikkö itse vahtimiehet paikoilleen. Vuorottain sitte seisottiin ketjussa vartioina, toinen puoli miehistä sai istua nuotion ääressä, ollen päävahtina.
Pimeän tultua rupesi käymään ankara myrsky tuuliaispäineen, joka löi nuotioista sen ympärillä istuvien miesten vasten naamaa tuhkaa, tulisia kekäleitä ja hiiliä, niin ett'ei niistä nuotioistakaan ollut paljon apua. Myrsky oli niin kova, että kaatoi kivääri-kasat (kytkyet) ja lennätti monen miehen lakin alas vuorenrotkoihin, jota pimeässä oli mahdotoin sieltä löytää. — Olimmepa niinkuin "hullu myllyssä".
Joulukuun 2 päivän aamulla k:lo 1 saimme muuton etuvartiavirasta ja tulimme vuorelta alas, ennenmainitun kylän lähelle, entiseen asentopaikkaamme. Täällä sitte kauniissa lämpöisessä päiväpaisteessa istuskelimme ja korjailimme epäkuntoon menneitä vaatetus- ja varustekapineitamme.
Joulukuun 3 päivän aamulla menimme taasen etuvartioiksi samalle vuorelle, jossa olimme olleet yön 2 päivää vasten, paitsi että ei asetuttu samoille asemille eli paikoille. Nyt kiivettiin ylemmäksi vuoren korkeammalle paikalle, johon Turkkilaiset olivat rakentaneet vahvan neliövarustuksen (nelisivuisen patterin).
Tänne hinasimme mennessämme kylän miesten avulla neljä raskasta kenttätykkiä ja asetimme ne mainittuun varustukseen, tulikidat viholliseen päin; siitä sitte lähetettiin heille tervetuliaisia "rautakirnuista". Niillä pamahutettiin vähän väliä lähellä olevaan Turkkilaisten leiriin, niin että kappaleet lentelivät ilmassa heidän teltoistansa ja monta "punalakkia" luullaksemme sai surmansa ja pahoja vammoja.