Pataljonallemme jaettiin evääksi muutamia tynnyriä voita ja 70 säkkiä "keksi"-leipää, sekä sanottiin muun muassa että 10:neen päivään ei anneta mitään muuta, jotta jokainen tietäisi sen mukaan menetellä eväänsä kanssa, panna nimittäin "suu säkin mukaan".
Tammikuun 9 päivän aamulla k:lo 1/2 9 lähdimme marssimaan Filippopoliin päin, itää kohden, ja saavuimme yöksi Tscherdoklin kylään. Kylä oli kauniissa laaksossa erään upean puiston keskellä, mutta talot olivat tulleet rappiolle ja asukkaat kaikki paenneet. Sitä paitsi oli turkkilais-armeija sieltä paetessaan polttanut monta kaunista taloa melkein poroksi.
Tähän kylään saapui myös jälestäpäin ehtoolla pari kolme kuormaa vaatetavaraa; ne olivat niitä kauvan odotettuja vaatteita, jotka hyväsydämiset Suomalaiset olivat koonneet ympäri Suomen ja meille tänne näin kauaksi lähettäneet; ne jaettiinkin meille heti samana ehtoona; niistä saimme mieheen kaksi paria hyviä sukkia ja yhdet saappaat. Voi! kuinka nyt olimme iloissamme. Meidän pojat aprikoitsivatkin näitä lempilahjoja jalkoihinsa sovitellessaan: "nyt sitä jouten marssii vaikka Vapahtajan haudalle asti, kun sai lämpöiset sukat ja eheät saappaat jalkoihinsa!"
Me olimme näistä lahjoista oikein iloisia ja kiitollisia, siunaillen niiden lähettäjiä sydämellisesti ja ajatellen samalla: "eipähän nuo Suomen armaat neitoset ole meitä vielä varsin unhottaneet, kun meille ovat kutoneet näin kauniita ja hyviä sukkia".
Tammikuun 10 päivän aamulla k:lo 10 lähdimme taas marssimaan eteenpäin. Marssittuamme ehtoopuoleenpäivää saavutti meidät uusi pataljonamme komentaja Översti Procopé ratsastaen luoksemme ja tervehtäen meitä Suomen kielellä oikein reimasti: "hyvää päivää, Suomen pojat!" Vastaus kuului riveistä: "Jumala varjelkoon Herra Överstiä!" Tämän jälestä herra Översti suvaitsi suudella kaikkia komppanian-päälliköitä ja näin oli luja sotatoveruus vahvistettu uuden päällikkömme kanssa. Hän sanoi tulevansa H. K. K. Perintöruhtinaan tyköä eli hänen pääkortteeristaan Lom-joen varrelta sekä sanoi Perintöruhtinaan käskeneen kiittämään ja tervehtimään meitä puolestansa urhollisesta ja uskollisesta palveluksestamme.
Yöksi saavuimme erääsen Truova nimiseen kylään, jossa ehtoolla sattui pieni tulipalo, tehden yhtä ja toista vahinkoa; muun muassa paloi pahasti Översti Sundmanin vaaleanharmaa ratsuhevonen, joka palohaavojen tähden täytyi ampua.
Tammikuun 11 päivän aamulla k:lo 9 jatkoimme matkamme eteenpäin; tie oli hyvin mäkistä (vuorista); täytyi koko päivän aina väliin auttaa meitä seuraavaa tykistöä milloin mäistä ylös, milloin taas alas; ne mäet olivat paikoittain niin jyrkkiä, ett'ei niistä luistamisen tähden voitu hevosilla kuljettaa tykistöä alas.
Marssittuamme useampain kyläin ohitse saavuimme yöksi Ichtimanin kaupunkiin. Kaupungissa oli vielä paljon asujamia jälellä pakenematta, vaikka ne talot sentään, joihin me saimme majan, olivat jätetyt tyhjiksi ja kylmilleen. Se talo, johon minä 1:sen plutonan kanssa menin, oli aikoinaan ollut komea ja hyvin rakettu; sitä tarkasteltuamme löysimme erään ison salin sivussa pienen soman kojun eli putkan, jossa oli kaikensuuruisia vesikoteloita, ja samalla kun salin lämmitti, sopi niissä myös lämmittää vettä. Minä ja Antti panimme sinne yöksi maata, sillä useampaa ei putkaan mahtunutkaan; mutta hyvin lämmin ja mukava siellä olikin maata; se oli monesta ajasta taas melkeinpä parhaimpia yösijoja. Aamulla saimme koteloista lämmintä vettä, jolla pesimme kätemme ja kasvomme; mutta ei siitä pitkää iloa ollut, se hyvä yösija täytyikin taas jättää, kun aamulla käsky kuului: "ulos huoneista, asettukaa kadulle poislähtöön!"
Tammikuun 12 päivän aamulla k:lo 9 lähdimme taas, unen vilppailta voimilta virvoitettuna, marssimaan eteenpäin, — ja saavuimme vähäisen marssin perästä noille mainioille "Trajanin porteille" eli eräille sen nimisille vuorisolille.
Siellä kulkee maantie sangen mutkallisten, rotkoisten ja syväin kuilujen ja maanhalkeamain ylitse ja ohitse; siellä on paikoittain niin hirveän syviä kuiluja ja maanhalkeamia, että niiden syvyyksiin katsoessa oikein päätä viilti. Niihin näkyikin monen Turkkilaisen härkäkärryt eli rattaat kierähtäneen ylös alaisin, akselit ylöspäin ja härkäin koivet pystyssä taivasta kohti.