Jotenkin vaikea oli kuljettaa näitten tienmutkanneitten ja vierteitten lävitse tykistöä ja kuormastoa; täytyi riisua hevoset tykistön ja kuormaston edestä ja käydä käsiksi miesvoimalla niitä hinaamaan. Me laskettiinkin sitä sentään oikein Suomalaisen rohkeudella, ei ensinkään peljäten vaaraa, joka uhkasi joka silmänräpäys tehdä tuhoja; jos nimittäin tykki olisi vähänkin päässyt menemään liijan hurjan kiepahduksen, niin se olisi tehnyt aika kolttosen.

Neljäs tarkk'ampuja-pataljona oli laskemassa meidän edellämme, ja teki sitä niin hitaasti, että oikein harmitti, kun eivät päässeet alta pois; sivulle meneminen ei käynyt päinsä.

Tällä tavalla kiskottuamme ja laskettuamme koko päivän ja vielä hyvän kappaleen yötäkin, saavuimme vihdoin yöllä k:lo 3 Tammikuun 18 päivää vasten monien ponnistusten perästä Vetrenovan kylään, jotenkin väsyneinä ja vilustuneina, kun näet pidätellessä tuli aina vilu, vaikka se aina toimiellessa haihtui, ja siellä pidäteltiinkin sen seitsemän kertaa. Hyväksi onneksi oli kuitenkin mainittu kylä rikas viinistä ja viinasta, joidenka virvoittavalla nesteellä oli mainion tehokas virkistysvoima meidän väsyneisin ja vilustuneisin jäseniimme. Minäkin satuin silloin vielä muun hyvän lisäksi olemaan pataljonan päivystäjänä, jonkatähden en ensinkään saanut panna nukkumaan, vaikka kyllä olisi ollut hyvään tarpeesen; kävin vaan majatalosta majataloon, milloin mitäkin käskyä vieden, eikä se ollutkaan aivan huokea tehtävä; kylä oli jotenkin suuri ja outo, majatalot hajallaan, täytyi kompsia pitkin pimeitä raitteja ja kujia löytääkseen kunkin komppanian asumukset; ja näettenkös me olimme tässä kylässä ihan ensi kertaa.

Kaikki meni sentään hyvin ilman mittään kolttositta.

12 päivänä saimme myöskin armeijan ylipäälliköltä H. K. K. Suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitschiltä seuraavan päiväkäskyn:

"Päiväkäsky.

Annettu täkäläiselle sotajoukolle Ylipäällikön asunnossa Selvin kaupungissa Tammikuun 12 päivänä 1878.

N:o 260.

Kunnioitettavat sotilaat minulle annetussa armeijassa!

Olette täyttäneet suuren esimerkittömän työn. Ainoastaan kuukausi on kulunut ja jo olette Balkanin takana, voitettuanne vihollisen varustetun leirin nimeltä "Kotkan pesä" korkeassa Trajanin notkossa ja lopuksi vangiksi otettuanne kokonaisen armeijan Schipkassa.